keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kisakausi, ulkokausi, kesäkausi - blogikausi?

Here we are - back in business!

Jesari koska hajonnut vetskari... c. Carita Kattelus
Tosiaankin! Kesän lähestyminen, talvikarvan tippuminen, kisakauden aloittelu, ulkona ratsastaminen, virkeä ja terve poni, valoisat illat sekä muut kevään merkit tekevät ihmeitä itse kullekin. Syysmasennuksen saapumisen jälkeen ei ole kovinkaan paljoa tehnyt mieli lahjoittaa ajatustakaan blogille hektisten koulujuttujen seasta, jotka nekin nyt lähestyvät tältä vuodelta loppuaan. Nyt kuitenkin suuri kasa kisakuvia sekä tieto materiaalin määrästä tulevaisuudessakin saa kirjoitusnystyrät kihelmöimään - myös muita kuin niitä novellianalyysejä tai reaaliesseitä varten... En missään nimessä kirjoita velvollisuudesta kirjoittaa ja julkaista, vaan nyt sitä vain sattui syntymään jälleen blogivibat! Huomenna voi olla jo eri ääni kellossa.
  Koko talvi on mennyt hurjan nopeasti! Lotta on ollut tasaisessa treenissä, saanut hyvin massaa niin lihaksistoon kuin myös mahaankin, johon tosin sinnekin sitä hieman kaivattiin. Tämän jälkeen tosin ei saa kyllä enää enempää olla, sillä muuten ottaa puomeihin kiinni, hehe! Onneksi Lotalla on tapana jättää ilmavaraa sen verran, että voi sitten syödäkin enempi. ;)

Lotta ja Lotan massa maaliskuussa

   Esteillä ollaan valmentauduttu aktiivisesti sekä startattukin kahdet pikkukisat. Ensimmäiset olivat jokin aika sitten luokkinamme 70 ja 80cm viime kauden epävarmuuksien johdosta, mutta eivät nuokaan kovinkaan kehuttavia suorituksia olleet keskeytyksineen ja virhepisteineen. Ahdas halliverryttely sekoitti ponin pään, ja mulla oli pelkkä käsijarru päällä. Vähän jäi huono maku suuhun, vaikka Lotta suorittikin kivasti ja sain huononkin suorituksen päättymään hyvään hyppyyn, kun keskeytin positiiviselta tuntuvassa kohdassa korkeammassa luokassa. Sain ilmeisesti pönkitettyä itseltäni sitä ihmeellistä kisajännitystä ja epävarmuutta pois, sillä jotenkin mut onnistuttiin suostuttelemaan viime viikonlopun Alvan tallin ulkokisoihin. Kaikista absurdeinta on se, että ilmoittauduin luokkiin 80 ja 90cm, vaikkemme saaneet aiemmin edes puhdasta 70cm! Ja tämä kaikki siitä syystä, että saimme noiden korkeuksien aikaan hyvin kyydit... :D Sinänsä päätös oli ihan kannattava, sillä Lotta oli ihan super, olin itse myös rento, poni sai päättää temmon ja näin ollen olimme taas back in business kakkospaikan ruusukkeen tähdittämänä! 90cm ratsastin ykköselle varmasti huonoimpaan mahdolliseen askeleeseen eikä Lotta alkanut arpomaan sen enempää, vaan tökkäsi sitten eteen. Moka ei olisi voinut olla vähempää hevosen, joten taputtelun ja esteen korjaamisen jälkeen aloitin ikään kuin puhtaalta pöydältä, ja näin saimme tätä lukuun ottamatta puhtaan perusradan. Itse olen jopa sitä mieltä, että tuo alun töksähdys teki mulle itselleni ihan hyvää, sillä se herätti taas ratsastamaan ja unohtamaan itsestäänselvyydet selässä. 
   Sileän puoli on valmennuksen osalta taas jätetty heitteille... Tsemppaan kyllä nyt kevään aikana ja laitan taas kouluvalmentajalle viestiä, vaikka tiedänkin jo nyt sen olevan suuri pudotus takaisin maanpinnalle. Sileän valmennus on jotain ihan parasta silloin, kun kaikki tehtävät sujuu, mutta jotain aivan totaalista tuskaa, kun esiin astuukin jotain hankalaa. Siksi on melko huono asia, että joudun itse sopimaan kouluvalmennukseni, sillä samalla hommaan itselleni tunnin ajalle sekä henkistä että fyysistä koettelemusta. Valitettavasti olen siis sitä ihmistyyppiä, joka menee siitä mistä aita on otettu kokonaan pois. ;D

Edellämainittu Lotan tempo c. Peppi Piivek




Jessica kävi kuvaamassa reilu kuukausi sitten ja näillä näkymin tulee taas uudestaan nyt perjantaina! Maiseman ainakin pitäisi olla hieman eri tällä kertaa - tosin niin sen piti tuolloinkin... c. Jessica Pätsikkä
Instagramissa @teamloksare olenkin ollut koko ajan ihan aktiivinen, joten sieltä löytyy aina kaikenlaista reaaliajassa erilaisista motivaationpuutteista tai kiireestä huolimattakin! Tiliä pystyy myös stalkkaamaan ilman omaa Instagram-käyttäjää etsimällä esim. Googlesta tilin nimellä vaikka tietokoneellakin, joten se ei ole edes siitä kiinni! 

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vuoristorataa

Hyvää tiistaita vaan! Long time no see ja muuta, mutta ei anneta sen haitata - päin vastoin, paussi on ehkä ollut vain hyvästä oman motivaationi kannalta. 


Hyvää sekä ei niin hyvää kuuluu. Ennen joulua, en enää edes muista milloin tarkalleen, Lotta oli ilmeisesti toteuttanut itseään jotenkin ja hommasi itselleen parin viikon paussin ontumalla vasenta etustaan. Se meni kylmällä, Arnikalla, kävelyllä ja levolla ohi eikä ell:kään kokenut tarpeelliseksi tehdä sille mitään, pääsimme taas treenaamaan ja L tuntui pitkän aikaa todella hyvältä. Sain itse esteille ihan uudenlaista touchia, vaikka korkeus kasvoikin, eikä rimakauhua ole näkyillyt pitkiin aikoihin. Kisojakin katseltiin ja juuri kun ajattelin saada luvat kasaan, oli jokin meitä vastaan oleva voima taas eri mieltä... Blaah.
   Viime perjantaina oli määrä hypätä valmennuksessa, mutta heti ensimmäisten raviaskelien aikaan tunsin samantien selkään, ettei kaikki ole ok. Kyselin siinä sitten parilta läsnäolijalta, että miltä se oikein ulkopuolisen silmään näyttää - ei mitenkään pahalta. Liike tuntui kuitenkin selkään ravissa ja laukassa niin tasapainottomalta, että homma jäi sikseen. Ensimmäinen arvaus kohdistui oikeaan takajalkaan, joka otti voimattomampaa askelta ja lähinnä halusi vain käväistä maassa askeltaessa. Missään jalassa ei kuitenkaan ollut lainkaan lämpöä tai uudenlaista turvotusta, mutta sen sijaan ylälinja oli pitkästä aikaa todella aran tuntuinen ja selkeästi ottanut nokkiinsa jostain ihan sään vierustasta ristiselkään ja hännäntyveen saakka. Kovat pakkaset laittavat selkeästi poniparan koville milloin milläkin tavalla... Tottakai sitä menee paljon helpommin juntturaan, kun vain seisoo kylmällä ilmalla pihalla. Tarhakaveri olisi niin hyvä Loden henkiselle ja fyysiselle terveydelle, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei kovin moni halua hokkikaudella ottaa riskiä ja pitää hevosta toisen kanssa - paitsi minä! ;D
   Tästä taas siis eteenpäin jatketaan kävelemällä, kylmäämällä ja toivomalla parasta tai jotain... Olen nyt myös itse todistanut Back On Trackin tallisuojien (omilla rahoilla ostettu, ei siis ikävä kyllä todellakaan yhteistyönä saatu) oikeasti tehoavan, sillä Lotalla on jo jonkin aikaa ollut ne käytössä takajaloissa öisin. Lotan krooniset turvotukset vuohisessa ovat pysyneet neutraalimpina, pehmeinä ja myös vähentyneet, ja eron huomaa heti, mikäli BoT:t eivät ole olleet yötä. Olin kyllä kieltämättä skeptinen näiden suhteen, mutta pakko se on nyt uskoa, kun omin silmin näkee. Ajatuksena oli ottaa kunnolliset kuvat vuohisista ennen Back On Trackin kokeilua sekä parin viikon testiajan jälkeen uudestaan sekä vertailla tuloksia. Yllätysyllätys koskaan en kuitenkaan saanut lähtötilanteen kuvia otettua ja näin ollen voin vain sanallisesti yrittää vakuuttaa siitä, että niistä on oikeasti hyötyä! Suoraan en osaa sanoa onko Lotan liikkeessä tapahtunut jotain positiviista muutosta (ennen perjantaita), mutta se on ollut kuitenkin tasaisen hyvä ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin.
   Vaikka ennen tuon epäpuhtauden ilmestymistä kaikki toimi perushyvin, niin pientä talven jumia on tosiaan ollut. Hieroja on pitänyt pyytää tsekkaamaan poni jo pidemmän aikaa, mutta nyt viimeistään on kyllä korkea hetki käydä poni läpi kokonaisvaltaisesti. En usko, että tämä minimaalinen ontumistapaus on itse jalasta kiinni, vaan enemminkin joka puolella olevaa jäykkyyttä tai jotain yksittäistä ylälinjan jumia. Vaikka eihän näistä koskaan tiedä... :/


Lotalla oli myös ratsastuksellisesti melko tiivis jakso alla, joten voi olla, että sillä on asiaan merkitystä. Harvemmin sille on tullut viittä päivää putkeen niin, että niistä neljänä on satula selässä ja tehdään intensiivisempää treeniä sileällä tai hypätään. Toki kunnollisia treenejä on tullut useampi kappale jokaiselle viikolle, mutta niiden välillä on esimerkiksi juoksutusta tai kävelyä. Voi olla, että olen ennen ollut sitten oikeassa tuon suhteen, että Lotta tarvitsee rennommat päivät väleille palautuakseen kunnolla, sillä ilmeisesti monta päivää putkeen selästä käsin treeni kipeyttää sitä turhaan. Voihan se olla myös tottumattomuutta...

Jos kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla ja Lotan mikä-ikinä-lie jumi tai kolhu (olen optimistinen ;)) paranee parin päivän sisään, ajateltiin kausi startata 25.2. parilla rennolla clear round -luokalla naapuripaikkakunnalla. Ehkä onni voisi kääntyä... 

torstai 9. marraskuuta 2017

Sisäkausi korkattu!

Lotta tekee oksereille niin paljon parempia hyppyjä kuin pystyille!

Marraskuuhan se siinä saapui reilu viikko sitten - tunnetusti vuoden masentavimpana kuukautena. Tämä tarkoittaa siis ikuisuudelta tuntuvaa maneesikautta ja kello 16 laskevia aurinkoja. Onneksi nyt sentään päästään käyttämään maneesia vaikka koko päivän, jos mieli tekee, eikä tarvitse enää lähteä traikun kanssa liikenteeseen kyetäkseen ratsastamaan normaalisti... Nyt sitä osaa kyllä arvostaa!
    Koska kentät alkavat olla hyvin epävakaassa kunnossa, milloin jäässä ja milloin järviä, niin ollaan siirrytty esteiden osalta kokonaan sisälle. Viime perjantaina hypättiin ensimmäistä kertaa maneesissa ja oltiin taas Kirsin estetunnilla, jossa hyödynnettiin Peder Fredricsonin teettämiä juttuja HIHS:ssa. Hommaan siis kuului keskihalkaisijalla kolme estettä 3-4 laukan väleillä, joilla tehtiin erilaisia hieman tarkempia tehtäviä kuten vinoa linjaa, eikä niinkään kunnollisia ratoja. Tehtävät sujuivat ihan perushyvin, vaikka L taisi ottaa vähän vauhtia maneesin seinistä... Toivottavasti homma rauhoittuu talven myötä! :D



<
br />
Postauksen kuvat Sini Jelkänen.
Nyt tällä viikolla valmentaja lähti lomailemaan, joten sen takia estevalmennukset jäävät tällä viikolla välistä. Koko syksynä näitä hypyttömiä viikkoja on kuitenkin kertynyt vähän turhaan, vaikka kehittymisen kannalta rutiinia esteiltä pitäisi saada säännöllisesti - siksi tällä viikolla päätettiin suorittaa estepuoli itsenäisesti, ettei taas oltaisi peukalo keskellä kämmentä seuraavalla kerralla. Onneksi tallilta Helena varasi itselleen tiistai-illaksi maneesin hyppäämistä varten, sekä siinä samaan syssyyn Sini tuli kuvaamaan ja auttamaan, joten voitiin liittyä siihen seuraan!
   Alunperin ajattelin hypätä vain muutaman mukavan pystyn, okserin ja linjan, mutta kerran nyt kunnon systeemit rakennettiin, niin tottakai niitä piti hyödyntää! Sitä paitsi (pientä kuumumista lukuunottamatta) Lotta tuntui todella hyvältä ja se selkeästi itse nautti hyppäämisestä, joten en nähnyt syytä lopettaa kesken - seuraavat esteet kun tulee todennäköisesti olemaan vasta ensiviikon loppupuolella.

Pitkällä sivulla siis siniset pysty & okseri (muistaakseni 24m), diagonaalilla oranssi pysty (linja okserilta 23m riippuen kaarteesta) sekä vähän jumppaa puomeineen toisella pitkällä sivulla, eli puomi-puomi-pysty-puomi - 2laukkaa - puomi-okseri.
Teimme Helenan kanssa paljolti samoja tehtäviä, niin ei oltu kumpikaan kummankaan tiellä. Alkuun hypättiin muutamaan kertaan molemmista suunnista sinistä pystyä ja okseria yksittäisinä kavalettikorkeudella, minkä jälkeen tultiin niitä myös linjalla. Pyrin pitämään laukan kompaktina ja tulinkin linjaa alkuun seitsemällä laukalla, tämän jälkeen kuudella. Myös pysty diagonaalilla sekä jumppa tulivat mukaan kuvioon, jolloin hyppyjä tuli yleisesti ottaen 4-6 kappaletta yhtä tehtävää koskien.
   Lotta imi todella vahvasti linjoilla, ja jopa kuuden askeleen saaminen tuohon 24 metriin tuntui välillä vaikealta, vaikka se on aivan normaali väli :D Mitenkään holtiton se ei kuitenkaan ollut paitsi jumpalla, jonne se rynnisti kauhealla tohinalla ja meni ties miten kaikki... Niitä täytynee treenata enempi, jos poni vaikka kokoisi itseään hieman enemmän ja keskittyisi niihin hyppyihin, eikä niinkään siihen maneesin toiseen päähän kiitämiseen. Vaikka nyt ei kyllä saa ajatella yhtään negatiivisesti, enkä kyllä ajattelekaan, sillä nyt sentään tuo tamma on saanut takaisin motivaationsa päästä esteiden toiselle puolelle ja jopa auttaa mua siinä! Tässäkin treenissä ainoat väärinkäsitykset syntyivät, kun A. loimet tolppien päissä kummastuttivat ja B. sörkin itse hyppyyn juuri ennen estettä. Kyse oli siis aivan yksittäisistä aivokatkoksista, jotka saatiin samantien ratkaistua. Kiva ponny!


Lotta hyppää myös silloin niin paljon paremmin kun korkeudet nousee! Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkällä tämän tamman kanssa päästään, vai päästäänkö mihinkään :D

Maneesilaatu on taattu! ;) Palataan keväällä taas asiaan, aurinko...

Pää kylmänä, jos vaikka jotenkin pysyisi mukana...


Niin kivaa kun se hyppää innostuneen näköisenä! <3




Että sellaisia treenejä ollaan päästy menemään! Hommattiin muuten Lotalle Back On Trackin tallisuojat etenkin takasten käyttöön, joten siitä aion tehdä erittäin perusteellisen tutkimuksen, vaikuttavatko ne oikeasti mihinkään. Lotalla on ns. kroonista nesteilyä takasissa ja ne ovat muutenkin sen heikko kohta, josta kengittäjät ja hierojat mainitsevat, joten on mielenkiintoista nähdä mahdollisia tuloksia. Kerron sitten lisää, kun pääsen tätä toteuttamaan! ;) Onko teillä kokemuksia Back On Trackin jalkoihin kohdistetuista tuotteista?

torstai 26. lokakuuta 2017

Pieni vaiko iso talli?

Kuten täällä on muutamaankin otteeseen käynyt ilmi, Lotta muutti heinäkuun alussa uudelle tallille. Vaihto pienestä maalaistallista monen kymmenen hevosen tallimaailmaan on kieltämättä melko iso harppaus sekä hevoselle että omistajalle, vaikka meillä se tuntuikin melko pehmeältä.

Uudella tallilla on paremmat treeniolosuhteet ympäri vuoden! Niclas Aromaan valmennuksesta
Ajattelin nyt vähän kertoa omia ajatuksiani tallinvaihdoksesta ja meidän sopeutumisestamme, kun muutosta on kulunut jo useampi kuukausi. Kerron hieman omia mielipiteitäni ja meidän henkilökohtaisia kokemuksia, sekä ylipäätään mitä eroja on isolla ja pienellä tallilla ollut.

Vanhalla kotitallillamme ehtisin olla asiakkaana neljän vuoden verran: viimeiseksi Lotan kanssa reilun vuoden sekä edellisen ponini kanssa kolmisen vuotta. Hevosia siellä oli kymmenisen kappaletta, eli ihmisiäkin sen verran, mitä tuollaisen hevosmäärän ympärillä yleensä pyörii eli ei mitään kovinkaan suurta laumaa. Kaikkiin siis tutustui todella hyvin ja syvällisempiäkin keskusteluja tuli karsinoita siivoillessa käytyä. Myös muiden hevosten luonteenpiirteet sekä jekut ja jäynät tiesi aika hyvin, kun kaikki tehtiin tiiviisti ja samojen heposten ympärillä hääri samat naamat. Sillä on puolensa ja puolensa, mutta itse koin asian hyvin positiivisena. Toisinaan sitä voi miettiä, että jos huonona päivänä tekisi mieli vaan sanoa se pakollinen "moi" kanssatalleilijoille ja sen jälkeen viettää hiljaa omassa rauhassa omia juttuja duunaillen, niin se saattaa vaikuttaa töykeältä niille normaalisti hyville juttelukavereille... Mutta toisaalta tuolla tunnettiin jo niin hyvin, että vaikkei joku jaksaisi jonain päivänä inahtaakaan, se oli ihan fine.
   Isolla tallillahan menee vain massan sekaan eikä muutenkaan tule pakkomoin lisäksi sanottua juurikaan muuta, kun tilaa on enempi ja "lauma" suurempi, jolloinka muihin ei tutustu niin paljon. Vaan kyllä ainakin itselleni on tullut muutamia parempiakin kavereita heti muuton jälkeen sekä kenen vaan kanssa tulee jotain jaettavaa, mikäli sille päälle sattuu. Suusta kiinni roikkumisesta pystyy vaan lintsaamaan helpommin, vaikka älkäähän toki käsittäkö väärin; olen pahimmillani todella sosiaalinen ja puhelias ihminen, joka yleensä myöhästyy etenkin tallilla kaikesta mahdollisesta puhevirran takia...

Vanhalla tallisquadilla maastossa! <3 Puhelinlaatu <3
Pienellä tallilla on varmasti helpompi vaikuttaa asioihin, kun muutoksia koskevia osapuolia on vähemmän. Tee-se-itse-ihmisen unelma onkin päästä fiksaamaan ties mitä systeemejä tarhoihin, säilytykseen, ruokintaan sun muuhun, mikä on varmasti yleisen järjestelyn ja toiminnan kannalta vaikeampaa isolla hevosmäärällä, jos tallivuoroja tekevällä on kymmeniä hevosia eri ohjeistuksilla. Isolla tallilla taas rutiinit ovat taatusti hyvin vakiintunut, mikä on tietysti loistavaa, mikäli rutiinit ovat hyvät! Meillä onneksi esimerkiksi tarhojen kunnostusta saa harrastaa itsenäisestikin, suojia ja loimia säädetään tallin puolesta täysin moitteettomasti ja ruuat pelaa joka suuntaan, joten mihinkään ei tarvitse ainakaan omalta osaltani sörkkiä, mikä varmasti olisi vaikeaa, jos tarve tulisi.
   Vanhalla tallillamme oli isommat tarhat, jotka olivat optimaalisimmassa tilassaan ihan loistavat (Suomen talvi kun ei ole optimaalinen tila minkään asian suhteen)! Laiduntakin löytyi, ja Lotallakin oli oma bestiksensä siellä, jollaista kaipaan (huom. minä kaipaan Lotalle, itse neidistä en tiedä mitä hänen korkeutensa kaipaa) tännekin viimeistään laidunkaudeksi. Toisaalta talvisaikaan tarhat ovat lähes missä vain surkeassa jamassa, jolloin ei siellä ainakaan Lotta hyödynnä tilaansa. Nykyisellä tallilla pienempää tarhaa kompensoi tietysti se, että maneesissa pääsee sitten vuoden ympäri liikkumaan!

Ja nyt siis tuli se pääasia miksi siirryimme tallista A talliin B, oli maneesi, joka nyt isommalta tallilta löytyy! Sen lisäksi pihapiirissä on myös neljä eri kokoista kenttää, joista aina vähintäänkin joku yksi on ihan tyhjä ja yhdellä lähes aina esteet pystyssä. Iso (50) hevosmäärä ihmisineen hajaantuu siis hyvin alueelle, ja vain talviruuhka-aikaan maneesissa tuntuu tungos, jossa sielläkin eletään sulassa sovussa - vaikka juuri tänään Lode juoksi ketjureaktion johdosta seinää päin... (ei saisi nauraa, mutta ihan oikeasti arvon Löppönen, vähän yritystä peliin).
   Vaikka edelliselläkin tallillamme oli tapahtumia ja paljon hauskoja yhteisiä tekemisiä oman talliporukan kesken, on isolla tallilla heti enemmän esimerkiksi seuran järjestämiä kisoja, kun lääniä ja poppoota riittää. Itse kisaavana henkilönä arvostan tätä suuresti, mutta esimerkiksi eläköityvälle stressiherkälle hevoselle radikaalit kisapäivät vieraine hevosineen kotitallilla voivat aiheuttaa harmia. Onneksi Lotta on vasta parhaimpaan ikäänsä ehtivä lunki tapaus, joten se voisi elää vaikka kauppatorilla, kunhan heinää on edessä.

Lotta tsekkailee onx pinkit huulet viel kondixes 
Kaiken AA ja OO ja ÄÄ ja ÖÖ joka ainoalla tallilla on kuitenkin tallihenki ja se porukka! Pakko sanoa, että mulle on osunut ihan älytön tsäkä mun ympärille tulleiden ihmisten kanssa, kun kaikki ovat aivan huikeita! Pyörin edelleen silloin tällöin vanhallakin tallilla eikä mua ole heitetty sen Whatsapp-ryhmästä pois, vaikken enää vakioasiakas olekaan. Minne ikinä tallille siis menettekään, niin arvostakaa hyvää ryhmähenkeä ja mukavaa ihmiskuntaa, sekä asiantuntevaa sakkia - niitä ei saa ostamalla eivätkä ne ole itsestäänselvyys! 

Millaisille talleilla te olette päätyneet ja millaisissa itse viihdytte?