Sananen tavoitteista

Varmasti monien hevosihmisten tietämä, etenkin sosiaalisesta mediasta tutun Ystäväni hevonen -blogin kirjoittaja Ronja on viimeaikoina puhunut ja postannut paljon tavoitteista. Mainittuja asioita oli esimerkiksi tavoitteiden konkreettisuus ja se, että ne ovat selkeitä ja mahdollisia. Hyvä pointti oli, että tavoite tulla paremmaksi ratsastajaksi on ihan surkea, koska eihän kukaan koskaan tule olemaan parempi ratsastaja - varsinkaan omasta mielestään!

Näiden toteamusten ja infojen saattelemana päätin asettaa pieniä tavoitteita itselleni. Ne ovat selkeitä, ja huomaan siten itsekin, kuinka lähestyn välietappien kautta päämäärää. Aiheet koskevat muutakin, kuin vain selästä käsin ahertamista.
Tavoitteet eivät ole missään järjestyksessä. Kunhan sattumanvaraisesti heitin ne listalle peräkkäin ja analysoin jokaista kohtaa vähäsen, jotta tiedätte mistä kiikastaa. :)

1. Sisäohja kevyeksi. Tämä ei ole niinkään sellainen ongelma, että itse roikkuisin sisänarussa, vaan Lotta tuntuu vahvalta. En ole koskaan ollut muutenkaan sen pahemmin kädelläratsastaja, joten käsisydämellä voin todeta sen olevan hevosesta kiinni. Kun Petrakin (valmentaja) on selässä jo kahdesti ehtinyt vierailla, on hänkin todennut tamman olevan etenkin oikeaan suuntaan ns. "tahmea" ja kankea. Myös hieroja totesi vasemman olevan kankeampi puoli, joten ei auta muu kuin jumppailla ponia. Sisävahvuutta ilmenee myös vasempaan kierrokseen, muttei niin vahvasti kuin vastakkaiseen suuntaan. Tähän auttaa vain kärsivällisyys, treenaus ja itsekuri. Oikeastaan tänäisessä valmennuksessa Lotta alkoi jo antaa periksi, ja tuntuma tuntui ensimmäistä kertaa ajoittain pehmeämmältä. Vielä joskus me kyllä...

2. Turha etukeno pois. Turhan suurta etukenoa mulla ilmenee laukannostoissa ja kevyessä ravissa, sekä hypyissä. Myös ryhti ja sellainen perushyvä selän asento välillä hiipuu, joten mun täytyy keksiä joku muistisääntö, miten jaksaisin korjata tämän pienen haitan sinne tavaksi
saakka.

3. Kohti korkeuksia! Tavoitteena olisi päästä tänä vuonna tekemään tasaisia, siistejä 80-90cm ratoja 1-tasolla, joihin voin itse olla tyytyväinen. Eritoten esteiden välissä tarvitaan vähän enemmänkin hienosäätöä. Mielenkiintoista tässä on se, että vaikka kuinka estepainotteisia olemmekaan, niin estepuolen valmentajaa ei ole löydetty. Sellaisenkin hankkiminen voi olla ihan oma tavoitteensa! :D

4. Lastaus. Oma pieni ilonsa, josta Neiti L ei erityisemmin nauti. Se täytyy vielä hoitaa kondikseen ennen ruuhkaisinta kisakautta, mutta eiköhän sekin rutiinilla parane.

5. Laukanvaihto sileällä. Sujuva laukanvaihto tilanteessa kuin tilanteessa on tavoitteena todella oiva, vaikka itse sanonkin. Sitä ei vaan voi enää sanoa, ettei onnistu, kun oikeasti se onnistuu. Ja kun tämä onnistuu niin esteradalla kuin ilman puomin puomia, on pakko hymyillä kuin Naantalin aurinko, sillä tämän tavoitteen kohdalla ei voi väittää etteikö tavoitetta olisi saavutettu! Helppoa.

Sellaisia olen itselleni saanut kasaan. Takaraivossa pyörii monenlaisia tavoitteita tulevaisuuden varalle, kunhan nämä saan pois alta.

Onko teillä selkeitä tavoitteita? Mitä ne ovat? Jos sinun blogissasi on oma postauksesi tavoitteista, linkkaa tekstin linkki alas!

Kenguruponi

Painoin ohituskaistaa niin et taas kortti meni

silti poliisi komeest autosta vaan onnitteli

 - Cheek, Timantit on ikuisia -

Ensimmäiset 10 kuvaa screenshotteja molemmilta ratavideoilta

 Hellö!
Ihan turhaan epäilin sitä 80cm ilmottautumista, sillä hyvinhän se meni. Niin meni myös 60cm, joskin menin yhdessä kohdassa ihan hukkaan ja meinasin lähestyä 11. väärästä suunnasta! En kuitenkaan hypännyt yhtäkään väärää estettä, joten ylimääräinen 4 virhepistettä tuli ainoastaan enimmäisajan ylityksestä.
Molemmat radat sujuivat hyppyjensä osalta melko samalla lailla. Ensimmäiset hypyt olivat vähän tökeröitä, tultiin läheltä ja kaukaa enkä ollut ihan jutun juonessa mukana. Loppua kohden meno parani ja meno muuttui siistimmäksi.

ratavideot:

Kaikki kuvat ja videot (c)Alina Martinantti

 Lotta hyppää esteet hyvällä ilmavaralla, kuten ylemmästä kuvasta voi nähdä. Radalla se vaan on menossa kovempaa ja kovempaa seuraavalle esteelle, joten vauhdista ei ole pulaa. Siksi välillä jään vähän hitaaksi ja jälkeen sen ajatusmaailmasta, ja tulee harha-arvioita radalla :D

Tämä sekä loput kuvat Nikon D3100

 Lopputulos oli kuitenkin 0 virhepistettä ja pronssia, kuten pikkuveljeni sen niin totesi. Ihan hyvin siis, sillä muut ratsukot olivat oikeasti todella hyviä ja ne tekivät ainakin siistimpiä ratoja, kuin omamme. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tyyliluokka, joten parhaat eli nopeimmat sijoittukoon!

Ennen luokkia.

 Eka yhteinen ruusuke!

Tästä on hyvä lähteä parantamaan! Seuraavissa kisoissa menemme varmaan luokat 70cm ja 80cm, ja kyseiset kisat tulee olemaan joko 10.4. Alvan tallilla, tai 23.4. Capri-tallilla riippuen siitä, miten pääsemme treenailemaan.

Ootteko te päässeet jo kisaamaan? Millä tasolla kisaatte ja missä lajissa?

Kamuja ja kotikenttähyppyjä

Heissan!
Parin blogittoman päivän aikana onkin kertynyt ajatuksia ja materiaalia tänne jaettavaksi. En keksinyt näille mitään järkevää järjestystä julkaista, joten tulkoot kaikki samaan postaukseen!

 Lotta vaihtoi eilettäin tarhaansa, joten se sai siinä samassa myös uudeksi tarhakaverikseen Katsun vuonismamma Tindran. Satuin ottamaan kamerankin mukaan, joten ensitutustumisesta on todistusaineistoakin. Ikävä kyllä tapahtumassa oli actionia vain parin luimaisun verran, joten kuvista tuli melko tylsiä. Yleensähän hevosten "yhteen laittamisessa" tapahtuu vaikka mitä!

"Jaa no oo sit siinä ku siihen kerta vaivauduit"

"Mitä te toljotatte? Ettex nää et mult loppuu koht ruuat kesken vinkvink..?"

"Hei kamu, vimpat mulle"

Lotta on niin kauhen ystävällinen :D

"BOOM syön sunkin heinäs" Voi Tindra-parka!

Tänään marssin tallille jo aamutuimaan heti yhdentoista jälkeen, sillä lupauduin kuvaamaan yhtä tuntia lähitallilla. Siinä pyörähtikin helposti lähes pari tuntia, jonka jälkeen menin Lotan kanssa kentälle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme menneet puomeja ja kavaletteja, mutta nyt kerrankin kenttä oli yllättävän hyvässä hapessa, joten tällaiset tilaisuudet täytyy hyödyntää. Niinpä kavaletit ja puomit nousivatkin pariksi pieneksi esteeksi.
Kuvat ja videot puhelinmateriaalia!

Maata näkyvissä...

Hämmästyttää, kummastuttaa.

Hypyt sujuivat yllättävän hyvin, eikä Lotta päässyt kuin kerran kaahaamaan aivan päättömästi esteelle. Apupuomin kanssa on niin helppo hypätä, kun se korjaa ja auttaa joka kerta eikä koskaan tarvitse miettiä, että mennäänkö juureen tai suoraan päälle. Tottakai täytyy joskus mennä esteitä yksittäinkin ilman apuja, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeää, että tehdään mitä tahansa ekaa kertaa, niin siitä on hyvä jäädä sekä hepalle että kuskille hyvä maku suuhun. Siksi kaikesta kannattaa tehdä helppoa aina silloin tällöin, jotta voi joskus onnistua ja olla tyytyväinen tekemiseen!

 

Nyt se muuten varmistui eli hyppäämme Lotan kanssa pitkäperjantaina Kotimäessä tosiaan luokat 60 ja 80cm. Pelkään vähän, että kasikymppi on jo tässä kohdassa turhan raju veto. Loppe menee kyllä yli, mutten itsestäni lupaa mitään :D Mut hei, toivotaan parasta!

Mitä muuten mieltä te olette, onko tämän tyyppiset postaukset kivempia, vai sitten kokonaiset tallipäivävideot? Haluaisitteko jo tässä vaiheessa jotain special-postauksia? Jos, niin ideoita saa heitellä! 

Elämästä ehkä selviääkin hengissä...

... tai ainakin toistaiseksi ollaan selvitty. 

Ilmeellä voittoon t. Lotta

 Jippii! Ekat yhteiset luokat on nyt takana päin, ja tuleviin treeneihin ja kisoihin voidaan valmistautua hymyssä suin. Tämän päivän saldo on kaksi ei ehkä siisteintä tai kauneinta, mutta puhdasta rataa, jotka oli kiva mennä ja joista voin olla tyytyväinen. Lotta oli taas aivan kuin kotonaan, paitsi että verkassa se kuumui vähän enemmän vielä kuin eilettäin maneesilla. Ei se mikään mahdoton tai ryöstäväinen ollut, mutta esteen jälkeen neiti vaati aavistuksen pidemmän jarrutusmatkan.

 En ehdi nyt valitettavasti hirmuisesti analysoimaan ratsastuksia, mutta jos nyt kuitenkin vähän jotain kerron.
50cm oli hyppyjensä puolesta helppo, mutta sinne radalle eksyi turhia vasta- ja ristilaukkoja, jotka olisin voinut paremmin hoitaa. Katsomon päädyssä taas tuli liian tiukkoja mutkia, vaikka tilaa olisi ollut monen hyödyllisen metrin verran. Sisäpohje ei siis tainnut mennä läpi saakka, ja Lotta taisi luulla kyseessä olevan aikaluokka. Täytyypi siis treenailla noita kaarteita, kulmia sun muita, ettei jatkossa tungeta pohjetta päin ja oikaista sataa kilsaa. Aikaluokat sitten toki erikseen... :D
Kaikesta huolimatta lopputulos oli kuin olikin kuitenkin puhdas, ja punavalkoinen sai uuden kodin.

Hirmuisen yhteistyöhaluisen oloinen heppa.

 

 60cm meni taas paremmin. Keskityin paremmin vaihtoihin ja sain pidettyä koko paketin paremmin kontrollissa. Lotta ei ryntäillyt ihan niin vauhdikkaasti, vaikka silti sillä riitti energiaa. Tästäkin tuli punavalkoinen kyytiin, toivottavasti seuraavatkin kisat menee mukavasti! Niistä puheen ollen, menen todennäköisesti Kotimäen kisoihin 25.3., siellä luokkiin 60cm & 80cm, jos kaikki sujuu hyvin. Niitä odotellessa...

Verkkaesteet oli tosi huonoissa kohdissa, eikä niiltä saanut hyviä kuvia. Radat taas piti videoida, joten hyppykuvia ei valitettavasti nyt löydy tämän parempia.

Kouluvalmennus videopostauksen kera

Heippa!
  Mainitsin jo edellisessä postauksessa tiistain kouluvalmennuksesta, ja samassa lupailin siitä kattavampaa postausta. Lupaustahan, etenkään postauslupausta, ei ikinä petetä, joten täältä nyt pesee! (allekirjoittanuthan tietää nämä asiat...köh...) 
    Kuvasin samana päivänä tallilta myös videomateriaalia, joten kokosin niistä pienen videopostauksen. Laatu on sitä mitä kännykällä saa ja pakko sekin on myöntää, että videon vaivainen "editoiminen" on toteutettu Google Play -kaupan kivalla pienellä kännykän videosovelluksella, sillä en helpoimman jakosysteemin kautta saanutkaan klippejä tietokoneelle. Kuvia ei kuitenkaan ole, joten tämäinen korvanee sen paremmin kuin hyvin.
  Matskua ei ole myöskään omasta ratsastuksestani, mutta valmentajani kävi aluksi laittamassa vähän Lottaa ruotuun. Siitä sain siis itse otettua pari pätkää, jotka liitin videolle!

Videon puheesta ei saa juurikaan kunnollista käsitystä siitä, miten valmennus meni ja mitä teimme. Kerron siis nyt yksityiskohtaisemmin koko hommasta.

Valmentajanani on ollut alkusyksystä saakka Petra Koivulahti. Hän kävi pitämässä silmällä mun ja Prinssin sileätyöskentelyä pari kertaa kuukaudessa ja paransimme Prinssin kanssa yhteisen kouluratsastuksemme tasoa hetkessä. Aika tehokasta siis.
   Pyysin nyt pienen "hevosettoman" ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa kävin silti senkin ajan tallilla pari kertaa viikossa) hänet vahtimaan mun ja Lotan ratsastusta. Sovimme myös, että Petra käy selässä, mikä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.
  Alkumetreillä neiti ei suostunut juurikaan liikkumaan, kun yhtäkkiä pitikin tehdä kunnon hommia. Jos ratsastuskoulussa se on saanut painella miten tykkää, niin asia tulee nyt muuttumaan - oikeastaan muuttui jo. Pienen kysymyshetken jälkeen Lotta suostuikin kulkemaan jo tosi nätisti alun tappelusta huolimatta, joten tuosta läpiratsastuksesta on ihan tosissaan hyötyä - suosittelen siis kaikkia hevosenomistajia joskus antamaan hevosensa jonkun osaavamman alle, vaikka itse olisit kuinka taitava omasta mielestäsi tai ajattelisit, että se menee sinä selässään jo tarpeeksi kivasti. Ratsastus on kuitenkin siitä hirmuisen hauska (ja ehkä samalla turhauttava...) laji, ettet koskaa osaa kaikkea. Entä jos se toinen saakin pohjeavut helpommin perille kuin sinä, vaikka itse oletkin parempi vatsalihasten käyttäjä? Tuskinpa siinä kuitenkaan kauheasti menettää, kun kerran se joku lainaa satulaasi. Sitä paitsi heppakaan ei turru niin pahasti omalle ratsastuksellesi, jos kuski joskus huvikseen vaihtuu hetkellisesti.
  No mutta samapa tuo mulle :D
Kun itse pääsin kapuamaan selkään, tuntui L jo ensikättelyssä erilaiselta. Se reagoi pohkeeseen herkemmin, eikä tuntumaa ottaessa viskonut päätä pilviin.
Sain heti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa. Mulla on tapana jättää se vaan olemaan, kun taas erityisesti tämän pollen kanssa se tuntuu olevan yksi ykköstärkeä kriteeri ennen minkään onnistumista. Sitä fiksasimme koko ratsastuksen ajan pääty-ympyrällä.
Koko ajan taivuttelua, asettelua, suoristusta, taivuttelua ulos, taivuttelua sisään, eteen eteen eteen, taivutusta, suoristusta. Eniten mun voimia vei ns. yli-taivuttelu, jossa mun haba joutui koetukselle. Kun hevonen on sitä mieltä, että "ei ei ei käy", niin se vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä, jotta lopputulos vastaa edes vähän haluttua tulosta.
   Käyntiharjoittelun jälkeen vähän aikaa vielä samanlaista fiksaamista kevyessä ravissa. Sitten Petra halusi jotain apuvälinettä kehiin, mutta koska meillä ei ollut gramaaneja, hän kehitti riimusta ja riimunnarusta varajärjestelmän. Kyseinen systeemi toimi niin, että riimu suitsien ylle päähän ja naru riimusta satulavyöhön. Naru vain kiristettiin sopivan tiukalle, jotta hevosen nostaessa päätä se nappasee vastaan, mutta oikein kuljettaessa ei painetta ole. 
Lotta ei protestoinut systeemiä vastaan, mikä helpotti työnteon jatkamista. Oikeastaan Petra laittoi meidät sitten vasta kunnolla hommiin ja jatkoimme edelleen ympyrällä työstämistä. Sitä jatkui koko loppuaika, ja koko ajan meni parempaan päin.

Toivottavasti tekstistä sai jotain selkoa, sillä tuntuu ihan siltä, kuin siinä ei olisi päätä eikä häntää. Kävin meinaan tässä kirjoittamisen lomassa närppimässä jotain syötävää vähän joka välissä, ja ajatus pääsi katkeamaan jatkuvasti.

Mitä piditte videosta? Millaisia postauksia lukisitte mielellänne? Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne, sillä luonnollisesti lukijat ovat aika iso osa blogia!

 

Kotiutumis- ja totutteluaikaa

Kerron nyt vähän kuulumisia, miten meillä on mennyt ja miten Lotta on pärjännyt uudessa kodissa, uusien tapojen ja rutiinien kansssa.

Kuva toiselta päivältä kotitallilla

Lottahan oli jo heti ensimmäisenä iltana ihan kuin ei olisi koskaan muualla ollutkaan. Se oli ennen saapumistaan ehtinyt viipyä myyntitallilla alle kaksi viikkoa, joten siksi muutto oli varmasti helpompi - ainakin näin ihmisen näkökulmasta ajateltuna. 

Ratsastuksia taakse on kertynyt kolme kertaa, joista tänäinen oli Petra Koivulahden pitämä valmennus. Siitä on tiedossa jonkinlainen oma postauksensa, joten en paljasta enempää ;)

Sunnuntaina testailin millainen hepo mahtaa olla tai miltä se voisi, tai sen pitäisi tuntua. Kevyttä tutustumista kenttään, pohjaan, aitoihin ja siihen, että parin hevoskaverin naamat tunkevat iloisena ja vähemmän iloisena lankojen yli tervehtimään. Lottaa ei haitannut ja mä olin ratin takana ulapalla. Entisenä ratsastuskouluhevosena tyttö kyllä meinaan osasi vältellä työntekoa. Nyt on kuitenkin jo vähän paremmin palaset hallussa, joten hiljaa hyvä tulee...

Eilen lisättiin kuvioon mukaan laukka-askeleita pitkillä sivuilla sekä yksittäiset maapuomit pitkälle sivulle ja diagonaalille. Laukassa polle tuntui vähän nihkeältä ja takapää jäi kyllä ihan lantalaan saakka. Hädin tuskin kymmenen sentin korkeuteen yltävä "este" riitti kuitenkin aktivoimaan takamusta sen verran, että takajalat osoittivat ainakin vähän olevansa elossa. 

No mutta nyt liikutusinfot sikseen! Lotta ei tähän mennessä ole pelännyt vesiletkua, katolta tippuvaa lunta, pressua, tarhakavereitaan, juomakippoaan, suojia, satulaa, suitsia tai suolakiveä, heinää, vettä... Meillä sujuu siis aika mallikkaasti! Saksetkaan eivät jänskätä, suihkupullokin menee kunhan se ei ole senttiäkään liian lähellä päätä tai muuten... 

Varusteista kaikki välttämätön on hommattu. En tiedä, onko tosin hiukan vähäteltyä sanoa välttämätön, mutta voiko kukaan olla erimieltä siitä, että harjojen on hyvä olla luonnonmateriaalia, satulahuovan ja suojien Lami-Celliä, joista viimeksimainitut vielä special blingbling... Mutta kun tarkemmin asiaa ajattelee, emmehän me ole mitään ylimääräistä hankkineet. Laatu vaan sattuu taas korvaamaan määrän.

Ai niin, ennen kuin lopetan, meinasin unohtaa mainita jostakin :D

Joku voisi vasaralla hakata järkeä mun päähän, sillä mut saatiin suostuteltua menemään kisoihin yhtenä sunnuntaina. Eikä ihan minä tahansa sunnuntaina, vaan tämän samaisen viikon sunnuntaina ALLE VIIKON PÄÄSTÄ! Kivaahan tässä on se, etten ole kuin kerran aiemmin hypännyt Lotan kanssa, ja sekin pieni koeratsastuksessa. Ei muuta kuin maneesia varaamaan ja toivomaan, että tamma vielä hyppää.

Meidät voi siis bongata Artukaisten ratsastuskeskuksesta nyt sunnuntaina luokissa 50cm & 60cm. Epäilin ensin vähän, että onko mulla pokkaa mennä viiteenkymppiin. Päätin kuitenkin loppujenlopuksi, että mieluumin puhdas ja kiva 50, kuin ruma ja feilattu 70.

Taas on tullut todistettua, että elämästä taida tosiaan selvitä hengissä...

Tässä on Lotta

Tässä on Loksare, nätimmältä nimeltään Lotta.

Moikka!
Tämän blogin historian ihka ensimmäinen postaus on nyt tässä. Jos et ole meihin ennen törmännyt, niin pientä infoa löytyy edellisestä blogistani  sekä sosiaalisista medioista, kuten Instagramista @sennijalotta tai Snapchatista nimellä scnnii.

Avaan nyt silti vähän, että ketä ja mitä me olemme. 

 Olen pian 15-vuotias elämäntapahevostelija Turun seudulta. Ratsastanut olen alle kouluikäisestä saakka, ja ensimmäisen oman ponini, Prinssin, sain 12-vuotiaana vuonna 2013. Prinssin kanssa opettelin suunnilleen kaiken, minkä nyt kaikenkarvaisista kaviokkaista tiedän. Kolmen vuoden yhteiselon jälkeen tuli kuitenkin aika jättää hyvästit, kun Prinssin mahasta löytyi pyloruksen ahtauma. Lisää Prinssin ja mun taipaleesta löytyykin runsaasti jo aiemmin linkkaamastani blogista.
Muutaman viikon mietinnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kyllä mä hevosen tarvitsen. Parien kokeilujen ja vähän tuurinkin saattelemana koeratsastin viikko sitten Lotan, joka vakuutti mut täysin kasvonpiirteillään ja hypyillään. Koeratsastusiltana vielä soitto hevosvälittäjälle, niin oli tämä neiti mun!

Ensimmäinen rakennekuva eli tästä lähdetään nyt parantamaan!

 Lotta on siis 2007-syntynyt latvialainen puoliveritamma. Kovin paljoa en osaa tästä persoonasta kertoa, mutta erittäin lunki ja leppoisan oloinen kaveri on hänestä viimeisen vuorokauden aikana kuoriutunut.
Esteillä Lotta menee todistetusti metriä tehtävinä, joten ainakin sille tasolle sen pitäisi radallakin yltää. Tänä vuonna meillä onkin tavoitteena saada hyvin rutiinia ja kokemusta kisoista, sekä realistisena korkeutena pitäisin 80cm-luokkia, jos kaikki sujuu odotetusti.
Mutta joo, katsotaan mihin me tästä edetään... :D

tamma-face ;D