Kilpailut Capri-tallilla

Nyt on reilu 7-tuntisesta kisareissusta selvitty kunnialla! Meitä oli kaksi ratsukkoa liikenteessä, ja toinen meistä hyppäsi ensimmäiset luokat, 20-30cm sekä 40-50cm. Nuo edellämainitut luokat olivatkin päivän suosituimmat, ja molemmissa oli yli 20 lähtijää, mikä tarkoitti sitä, että me Lotan kanssa jouduimme muutaman tunnin vain venailemaan kisapaikalla. Onneksi Lotta viihtyi erittäin kiitettävästi traikussa heiniä mutustelemassa, ja mun piti vain kuluttaa aikaani syömällä ja kuvaamalla :D

Viime kisapostauksen tyylistä poiketen kerron nyt pääasiassa vain ratsastuksesta ja radoista.
Menimme siis 60-70cm sekä 80cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1 (A2/A2). Tuo kyseinen arvostelu on tähän mennessä osoittautunut mun lemppariksi, vaikka esteitä onkin paljon ja yksikin kielto tai puomi alas on kohtalokas. 

 60-70cm verryttelyssä Lotta tuntui tosi energiseltä ja vauhdikkaalta. Se oli kuumalla päällä ja nosteli itsekseen laukkoja ilman mitään pyyntöä. Jotta jarrua tulisi löytymään, oli mun käytännössä pakko vetää pari vauhtikierrosta kenttää ympäri. Sen jälkeen L tuntuikin normaalilta, mukavalta, kontrolloitavalta itseltään, ja hypytkin osuivat kivasti kohdilleen.
Radalla ylimääräinen rallittelu vähän kostautui. Lotta meni esteille ihan kivasti, mutta mun ei tarvinnut yhtään pidätellä, vaan melkein jopa pyytää sitä menemään reippaammin. Vauhdin puutteessa suunnitelmat tietysti muuttuivat, ja päätin oikaista parista kohdasta, sillä tempo oli tarpeeksi rauhallinen sellaiseen, vaikka aikaisemmin uskoin meidän menevän liian kovaa oikoreiteille. Rata oli kuitenkin puhdas, ja loppujenlopuksi aikakin taisi olla hyvä, sillä sijoituimme 2. sijalle 16:sta ratsukosta! Ihme, sillä en olisi ihmetellyt, jos olisin saanut epämääräisen ja huonon ratsastuksen johdosta virhepisteitä. Saa kyllä olla ylpeä, toi hevonen on kuin luotu korjaamaan mun toilailuja <3

Kaikesta huolimatta kotiin siis lähti sininen ruusuke ja Lauria Garrellin palkintohuopa. LieRan kisoissa on aina tosi hyvät palkinnot, mikä motivoi vielä entisestään :D

80cm verryttelyssä en hypännyt kuin kerran tai kaksi myötäkierrokseen, ja vasempaankin suuntaan vain muutaman hypyn. Ensimmäiset loikat olivat hyviä, mutta suunnan vaihtuessa suoraan sanottuna kusin ensimmäisen lähestymisen, jolloin Lotta hyppäsi metrin päästä ja metrin ilmavaralla. Puomi enkä minä tippunut, mutta sain kyllä kuulla Lotalta heti esteen jälkeen palautetta. Parin askeleen verran pyytelin tammalta anteeksi ja taputtelin sitä, jonka jälkeinen seuraava yritys oli jo aivan kohtuullinen, ja Lottakin oli siihen tyytyväinen. 

Radalla ensimmäinen este osui kohdilleen. Seuraavatkin menivät mukavasti, etenkin hyppy kolmannelle esteelle, joka oli keltavihreä okseri. Neljäs tuli aavistuksen liian kaukaa, muttei erityisen häiritsevästi, eikä se katkaissut hyvää tempoa. Nyt Lotalla riitti energiaa ja voimaa imeviin lähestymisiin ja tiukkoihin kurveihin, ja sisäpohkeeni pääsi taas vihdoin hommiin. Vitonen tultiin kivasti, ja kutonenkin sujui sutjakasti. Tämän jälkeen satakymmenenprosenttisesti vahingossa menin väärälle esteelle, ja se oli sitten siinä. Mutta mä voin selittää sen virheen!

Ensinnäkin, se hämäsi paljon, kun 6 ja 8 oli sama este. Tullessani kuudennelle, jossain päänsisässäni kuvittelin jo meneväni kasille, joten luonnollisesti tähtäsin seuraavaksi ysiin. Sitäpaitsi en edes huomannut meneväni väärää rataa, kuin vasta pillin viheltäessä! Perjaatteessa siis hyvin onnistunut suoritus, mutta oikeasti ei ollutkaan. Olen silti hirveän tyytyväinen, koska toi oli taatusti meidän siistein rata! Sitä mä viimeisistä luokista olen eniten ehkä hakenutkin, ja vihdoin pystyin todistamaan sen olevan mahdollista.

Lukijan toiveesta ja omasta halustani laitoin nyt ensimmäisen julkisen videon YouTubeen, ja täst edes suurin osa videoista tulee jatkossakin julkisena! Kanavan pitäisi löytyä ihan vain hakemalla Senni Haapaniemi.

Pientä pikapäivitystä

Nyt on ulkoasua päivitetty joksikin aikaa, tai oikeastaan siihen saakka, kunnes saan uusia kesäisiä kuvia ja osaan taas itse tehdä jotain silmää miellyttävää. Ja nythän on vain banneri kokenut muutoksen, mutta myöhemmin parin viikon päästä toteutan kunnollisen pintaremontin. Nyt kuitenkin tämän bannerin on loihtinut Hanna Räsänen, kiitos paljon hänelle!

Ei kannata mennä radalla liian kovaa.

... koska muuten hobune ei käänny ja saattaa jäädä nurkkaan pomppimaan.

Enpä satuile tässä enempää, vaan pääsette samantien katsomaan videopostauksen :)

Kisakaveri Aksu hyppäsi ensimmäisen verkkaesteen tyylillä ja taidolla

Hevosesta kastemato

...kyllä, kastemato.

Olenkin tätä asiaa voivotellut Instagramin puolella, mutta jaettakoon se nyt tännekin, jossen sitä vielä tähän mennessä ole maininnut.

Lotta on ihan älyttömän kiva ratsastaa! Laukat nousee ja pysyy yllä, se väistää jokajalallaan, vääntää taka- että etuosaa, on ok kädelle, pitää tuntumaa ja niin edelleen. Siis se vaan tuntuu jotenkin loogiselta... vasempaan suuntaan. Varsin hankalaa on kuitenkin se, että hevonen kulkee ja sen tuleekin kulkea myös oikeaan kierrokseen, ja sen on taivuttava oikean puolen lisäksi myös vasemmasta kyljestään. Lotta on siis banaani - taipuu vain toiseen suuntaan. Siispä projekti on banaanista kastemadoksi.  

Olemme Petran kanssa päässeet kyllä yllättävän hyvin alkuun epäsymmetrisyyden kanssa, ja torstaisessa valmennuksessa totesinkin valmentajalle, että huono puoli muuttui hetkittäin meidän paremmaksi puoleksi. Siis ihan sairaan positiivista! Ainut mutta on, että nyt voin todeta huonojen puolien olevan mun vastuulla, sillä nyt ratsu on todistanut taipuvansa molempiin suuntiin halutessani sen tekevän niin. Edelleen oikea kierros on se paljon työläämpi ja raskaampi ylläpitää ja kehittää, muttei silti mikään täysmahdoton urakka.

Koko torstain puolitoistatuntisen me taivuttelimme. Taivuttelimme käynnissä oikeavasenoikeavasen. Taivuttelimme ravissa oikeavasenoikeavasen. Taivuttelimme laukassa oikeavasenoikeavasen. Oli aika erityyppinen hevonen alla lopputunnista, ja tämä kyseinen hevonen kyllä taipui enemmän kuin koko Suomen hevoset yhteensä. Lotta oli myös rento ja kiva kädelle, eikä se painanut sisäohjalla pahemmin, eikä käteni ollut lainkaan särkyinen viimekertaan verrattuna! Omat jalkani olivat kyllä sitäkin enemmän rikki kaikesta siitä vääntämisestä ja taivuttamisesta, mutta se kertoo onneksi siitä, että olen ainakin yrittänyt selässä jotakin. Sitä paitsi, valmennuksen jälkeen fiilikset olivat sen verran hyvät, että uskon jonkin asian yrittämisen lisäksi onnistuneenkin. 

Reilu viikon olen myös juoksuttanut Lottaa niin rutkasti kuin olen kyennyt. Sain Petralta pessoan lainaksi tukemaan treeniä, lihaksia ja tuota taivuttamista, oikeinpäin kulkemista, ja se on toiminut hyvin. Näyttää muuten ihan hemmetin hyvältä, kun reippaan laukan jälkeen Loppe siirtää sellaiseen hienoon liitävään lisättyyn raviin... Ehkä mussa jossain piilee sittenkin joku pienenpieni pala kouluratsastajaa ;)

Chilli viikko

 Nappasin eilen tallilta pari outoa kuvaa, joten ne pääsköön tähän postaukseen. En sen suuremmin säädellyt kameran asetuksia, ja jostain syystä olin joskus aikaisemmin sitten säätänyt nämä ihan eri olosuhteisiin... Hyvä näin jälkikäteen huomata :)

Koko viikko on menty vähän löysäillessä. Maanantaina kävimme reippaan maastolenkin, ja otettiin ensimmäiset maastolaukatkin. Tiistaina oli kyllä kouluvalmennus, joka meni tosi hyvin. Siitä kyllä luulen, että mä hikistyin enemmän kuin Lotta! Keskiviikkona entinen Prinssin vuokraaja, ja nykyinen Lotan vuokraaja, tuli testaamaan tammaa, joka ei sekään ollut erityisen rankkaa. Torstai vietettiin ihan tyhjän vapaapäivän merkeissä ja perjantaina juoksutin sen kevyesti Petralta saaman pessoa-systeemin kanssa. Eilen, lauantaina jumppailin pollea vajaan puolituntisen kentällä pääosin käynnissä puomeilla. Siitä en vielä varmaksi osaa sanoa, että mitä sorttia tänäiset liikutukset on, mutta varmasti joko maastoilua tai kevyttä jumppailua.
Hypännyt en ole tällä viikolla lainkaan, sillä emme ole päässeet käymään ulkopuolisella kentällä tai maneesilla kertaakaan. Tallin oma kenttä on rempassa, joten ratsastelut tapahtuu näin väliaikaisesti läheisellä niityllä. Ensiviikolla olisi tosin pakko päästä hyppäämään, sillä viikonloppuna on kisat Raisiossa Alvan tallilla. En ole vielä ilmottautunut sinne, koska jälleen osallistuminen on kyydistä kiinni, mutta jos kyydin saan, niin menen luokkiin 70cm ja 80cm.

Karvaa lähtee.

Täähän on kuin jostain vanhasta kuva-albumista! Valotukset ja tarkkuudet suoraan päin mäntyä!

 Lotta oli eilen ensimmäistä kertaa ilman loimea pihalla. Pelkäsin jo pahinta, että joutuisin kuuraamaan sen korvanpäistä ruununrajaan tamman nautittua auringonpaisteesta maantasollakin. Se on nimittäin pelkästään loimenkin kanssa välillä oikein mutamonsteri. Ei siinä mitään, elämästä saa kyllä nauttia, mutta jos sen tekisi vaikka joskus muulloin kuin silloin, kun allekirjoittanut on puoli tuntia myöhässä aikataulusta ja valmennuksen alkuun kymmenen minuuttia :)

Ei mulla muuta, hyvää kevättä kaikille! Enää kaksi kuukautta kesään ;)