Hupsista, kohta on kulunut jo yli viikko kisoista Ruskolla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Postaus sisältää vain suppean infon, ratavideot ja pari hassua verkkakuvaa :D
Luokat olivat 60 & 70cm lemppariarvostelulla, eli 367.1 (A2/A2). Itse kisat oli maneesissa, mutta verkka tapahtui jäätävässä helteessä suoraan auringon alla. Lotta siis jäi vähän turhan väsyneeksi radalle mentäessä, jolloinka sain olla jopa vähän puskemassa sitä esteelle. Oli se silti ihan hyvin kuulolla, ja mukaan tulikin valkoinen ruusuke 3.sijasta :)
palkintojenjako
80cm oli vähän hullumpi suoritus, sillä jäin usealta esteeltä pahasti jälkeen. Olispa ne suuret kentät nurmipohjalla, niin olisi tilaa laukata pitkiä askelia esteiden väleillä ja ottaa aikaa kiinni... Ehkä sitten ensivuonna 2-tasolle siirtyessä. :D
Mutta siis esteelle 9 tullessa tapahtui joku ihme väärinkäsitys Lotan kanssa, ja oon kyllä niin tyytyväinen, etten tippunut... Ei tässä muuta :D Ja en tosiaan sijoittunut!
Kysymyspostaus valmistunee lähipäivinä. Hyvää kesää kaikille, sillä kai sitä pikkuhiljaa saa jo siksi kutsua!
Näillä sanoilla lähti tänään viesti valmentajalle: "Moikka! Nyt alkaa tuntuu jo siltä, etten tiedä yhtään mitä tehdä tuolla Lotan selässä. Polle on maailman tahmein suusta, ja toispuolisuus alkaa taas tulla ihan liikaa esille. Heppa tarvis varmasti kans läpiratsastusta, mutta ennen kaikkea mä kunnon maan pinnalle palautuksen..."
Niin että miten säilyttää motivaatio, kun täytyy valmentajallekin lähetellä noin epätoivoisia viestejä. Kun hevonen menee täysin väärinpäin oikeaan kierrokseen, ja musta tuntuu siltä kuin koko ratsu vaihtuisi suunnan muuttuessa. Kun antaa vähänkin myöden ja lisää ohjaa, painaa hevonen entistä enemmän vastaan. Kun omat kädet hipoo huomaamatta polvia, mutta hevosen pää on avaruudessa. Kunhevonen kaahottaa mieluummin täysillä ympäri kenttää, kuin kulkisi nätisti, kuuliaasti ja työtä tehden. Kun laukan säätely rajoittuu epämääräiseen töksähtelyyn ja kiihdyttämiseen, eikä oikeaan kierrokseen ole edes sitäkään pientä. Kun mulla menee hermo, hevosella menee hermo ja hommat jätetään sikseen. Että aivan sama, huomenna on taas uusi päivä.
Eli jos nyt saisin valita, niin taatusti jättäisin huomiset ratsastukset ratsastamatta. Huomenna aion kuitenkin siitä huolimatta mennä pellolle hyppäämään parit peltoesteet, ja päästää Lotan painamaan täysiä. Sitten molemmilla on kivaa, ja tavoitteena on ainoastaan kokea pieni onnistuminen. Voin sitten hyvillä mielin skipata lauantain ja luovuttaa sen vuokraajalle. Sunnuntaina on hyvä vähän kevennellä kentällä ilman sen suurempia mietteitä, ja alkuviikko höntsäillään raspauksen parissa, minkä jälkeen aletaan tosissaan hommiin ihan jopa valmentajan silmien alla. Nyt voin siis hyvillä mielin antaa asian olla, ja palata siihen vasta viikon kuluttua virkistynein mielin. Aina tuppaa käymään niin, että aika kultaa muistot, jollonka tämän päiväiset tahmeudet ei tunnu enää missään, ja ennakkoluulot epäonnistumisista on pyyhkiytyneet mielestä ;)
Onhan joku tahmeus ja kuuntelemattomuus ihan pikkupikkujuttu, ja ihan hirveen naurettavaahan tämmönen totinen tahmeussaarnakin, mutta ei sille voi mitään, että jossain minunkin pään siimeksessä piileksii joku pieni perfektionisti. Nyt oli vaan hyvä hetki avata ajatuksia, ettekä uskokaan, kuinka paljon naureskelin mielessäni tätä postausta tehdessäni, että just joo on mullakin ongelmat!
Blogin puolella esiintyneen pienen hiljaisen hetken "kunniaksi" on hyvä kertoa vähän viimeajan kuulumisia!
Koulua
on enää pari kolme viikkoa jäljellä, eikä enää tarvitse lukeakaan kuin
kahteen kokeeseen, minkä jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja vaan
toivoa parasta! Kevät on muutenkin mennyt todella nopeasti, sillä
vastahan me päästiin joululomalta... :D Kaarinassa kesäkelitkin
esittäytyivät alkuviikosta hellelukemien kera, mutta tällä hetkellä ilma
muistuttaa tarkalleen sitä aitoa oikeaa sekä joulun että juhannuksen
säätä; vettä sataa ja parhaimmillaan 10 astetta lämmintä.
Kieltämättä
tuon kuivakauden jälkeen kunnon sateet tuli tarpeeseen, koska kenttä on
ollut kuin yksi aavikko. Uudella kentällä hiekka on vielä upottavaa ja
kuivana se myös rullaa alta, mikä on todella raskasta hevoselle. Sen
huomaa esimerkiksi siitä, että takaosa jää matelemaan perässä. Onneksi
nyt sateiden myötä etenkin ura on tamppautunut tasaiseksi ja todella
hyväksi!
1.
Järkkärillä otettu peuraporukkakuva tallilta kävellessä. 2. Lotta
ahdattuna 115cm loimeen :D 3. Alkukevään peltoreenejä 4. Ekat kahlailut,
ensin Loppea jännitti mutta sitten uteliaisuus voitti pelon ;)
Lähes
kuukauden kestänyt kisataukokin tullaan viikonloppuna keskeyttämään,
kun päästään Ruskolle 22.5. sunnuntaina. Siellä on hypättävänä 70 &
80cm, eli ei mitään järin uutta ja jännää. Tavoitteena on puhtaat,
siistit radat, ja jos vaikka kuskikin muistaisi reitit ;)
Ratsastelut
on menneet aika vaihtelevasti puolelta toiselle. Välillä on tehnyt
mieli ylistää hevosta taivaaseen saakka, kun taas seuraavana päivänä
haluaisin haudata itseni hengiltä... Pari viikkoa sitten tämän vuoden
ensimmäisenä hellepäivänä hyppäsimme suoraan auringon alla, joten
eiköhän sekä kuski että kulkupeli olleet jo alkukäyntien jälkeen täysin
puhki. Siispä se kerta meni koko kauneudessaan komeasti penkin alle,
minkä kertoo mm. Lotan kolme ohi juoksua! Siinä vaiheessa päätin,
etten hyppää ennenkuin vasta valmentajan ohjeiden saattelemana, mutta
koska valmentajaa ei ole vieläkään löytynyt, voitti jälleen kerran halu
järjen, joten lähdimme vajaan viikon päästä siitä maneesille. Siellä
meni oikeastaan ihan mukavasti, ja Lotta oli aikalailla normaali oma
itsensä lukuunottamatta yhtä äksidenttiä. (alla video)
Lotalle
ei käynyt mitään, ja mullakin vain kolahti kaula vähän ikävästi
puomiin, mutta muuten pysyimme täysin naarmuitta ja ylitimme kyseisen
okserin vielä uudestaan tietysti.
Tämän jälkeen
hyppäsimme seuraavan kerran viime perjantaina (13. :D) kotikentällä.
Alina oli käskemässä, neuvomassa ja muistuttamassa mua esimerkiksi
käsistä ja laskeutumisesta, ja hän otti myös parit videopätkät. Olen
vieläkin tosi tyytyväinen noihin hyppyihin, jotka olivat varmasti
elämäni parhaat! Lotta imi esteelle ja oli muutenkin tosi halukas ja
innokas hyppäämään. Hihkuinkin selästä käsin Alinalle, kuinka kivaa oli,
kun poni nosteli itsekseen laukkoja! Sata kertaa kivempaa mennä
erittäin motivoituneella hevosella, kuin pakotettavalla makkaralla.
Videota perjantain hypyistä:
Viikonlopun
kisoista tulee taas todennäköisesti videopostausta, sillä kuulin
useampia positiivisia kommentteja koskien edellistä kisavideota. Niitä
on myös ihan sairaan kivaa tehdä, ja nyt julkaisen videoita blogin
lisäksi myös julkisena YouTuben puolella (Senni Haapaniemi).
1&2.
Ollaan vietetty lähes joka ilta aikaa laiturilla, tulee ihan sairaan
kivoja kuvia! 3. Koiratkin on päässeet lämpiminä päivinä usein uimaan.
4. Ensimmäisiä aurinkoisia, lämpimiä päiviä.
Nyt
mun on pakko siirtyä lukemaan ruotsia ja ottaa kirjat esille
tietokoneen sijaan. Iso kiitos kaikille jo kysymyksiä lähettäneille,
mutta muistutan muitakin vielä, että kysymyksiä saa mielellään laittaa
edelliseen postaukseen :)
p.s. Tämä ei liity mihinkään:
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14914209/?claim=kzpka54chrk">Follow my blog with Bloglovin</a>
Instagramissa käyttäjällä @teamloksare tuli juuri 100 seuraajaa täyteen, minkä kunniaksi teen Q&A -postauksen.
Nyt saa siis vapaasti laittaa kysymyksiä ilman mitään kriteerejä (hyvän maun rajoissa) tämän postauksen kommentteihin tai sitten aihetta koskevaan ig-kuvaan. Valitsen niistä sitten parhaat, jos kyssäreitä tulee paljon!
Aikaa on päivä tai pari, alan työstämään postausta sitten, kun kysymyksiä on tullut tarpeeksi.
