Hevoseton on huoleton

Valmentajien ohjeiden sekä omien pohdintojen tuloksena päätin, että seuraavat kisat tulee olemaan vasta heinäkuun puolivälin jälkeen - monienkin eriasioiden vuoksi. Hommaa Lotan kanssa riittää, ja treenattavaa on nyt äärettömiin saakka etenkin sileäpuolella, mutta onneksi on hyvä valmentaja olemassa :)

Lotta oli heti "alkualkoina" (ts. meille muuttaessaan) huonompi oikeaan suuntaan, eli selkeä ote tehtäviin ja hyvä tuntuma oli huomattavasti hankalampi saavuttaa. Näinhän se on lähes jokaisella hevosella ainakin silloin tällöin, Lotalla se vaan oli aika vahvaa.
Hieroja kävi ja valmentajan kanssa keskityttiin heti vain ja ainoastaan tähän toispuoleisuuteen, ja kyllähän se parani yhdessä valmennuksessa jopa niin paljon, että jonkin aikaa Lotta oli vasempaan huonompi. Sitten tuli lähes kahden kuukauden valmennustauko, minkä aikana taisin sitten vahingossa päästää Lotan ihan liian helpolla, ja se repsahti pahemman kerran tuohon oikeaan suuntaan.
Kun viikko sitten koitti vihdoin perjantai, ja Petra tuli auttamaan minua hädässä olevaa, ei edes Petra saanut Lottaa selästä käsin menemään kunnolla - ja pyyntönä oli vain ja ainoastaan kääntyä oikeinpäin oikealle. Siksi Lotta pääsi liinan päähän taivuttelemaan tähän samaiseen kehnoon suuntaan ensin ilman mua, minkä jälkeen mä menin ns. ulkoavuiksi selkään, ja Petra hoiti liinan päässä sisäohjan. Lotta muuttui huomattavasti paremmaksi, kun liina otettiin pois. Tässä vaiheessa siis oli myös gramaanit mukana, joten Lotta kulki kuulolla ja oikeinpäin, joskin myös hiki hatussa.
Neuvoksi ennen seuraavaa valmennusta sain, että Lottaa tulisi juoksuttaa PALJON tähän oikeaan kierrokseen siten, että itse olen selässä ulkoapuina, ja joku toinen hoitaa sisäohjan liinan kanssa. Se on tosin harmi, että tälläkin hetkellä olen riparilla, ja Lotta sai jälleen vähän niinkuin viikon mahdollisuuden huonontua. Toivottavasti se olisi viettänyt tämän viikon köpöttelylomansa rentoutuen ja positiivisin mielin, jotta työnteko jatkuisi mahdollisimman sujuvasti heti täältä päästyäni!
Ennenkuin kukaan ehtii ehdottaa, että Lotta olisi jotenkin kipeä, josta johtuisi tuo toispuoleisuus, niin tottakai se otetaan myös ehdottomasti huomioon. Se vaan ei tunnu käyvän järkeen, että silloin toispuoleisuuden parantamista paljon treenatessa muuttui hevonen ihan symmetriseksi ratsastaessa, ja nytkin se siihen jynssäämisen jälkeen alentui, niin että kyse olisi jumeja suurimmista kivuista. Jos Lotta ei kuitenkaan parane ja ratsastettavuus muutu positiivisesti, on edessä myös mm. rangan kuvaus, josko sieltä löytyisi jotain. Lotta kuitenkin myös hyppää mielellään ja kunnollisen ilmavarankin kera, joten luulisi siinäkin huomaavan jotain eroa. Uusi satulakin on hiljaisessa haussa ja pitäisi erilaisia satuloita testata ennen mitään muuta, minkä jälkeen saa hieroja taas tulla paikalle. Kauheasti hommaa, vaivaa, ja taitaa tuo lompakkokin tästä kärsiä taas vaihteeksi.

Hevoseton on huoleton.

Kysymyspostaus

Kaikki postauksen kuvat c. Alina Martinantti

Sain vihdoin mietittyä kysymykset kunnolla läpi, jotta postaus onnistuisi. En karsinut ainuttakaan kysymystä pois, vaan yritin parhaani mukaan keksiä edes jotakin jokaiseen kohtaan.
Tällä kertaa postausta kuvittaa otokset parin viikon takaa, kun hyppäsimme kotikentällä.

 Miten löysit Lotan?
Hevostalli.netin syövereissä oli Stall Nybackan ilmoitus eräästä kivasta ruunasta, joten soitimme siitä. Kyseinen heppa oli kuitenkin ehtinyt mennä jo, mutta tälle myyntitallille oli tulossa eräs toinen, hollantilaisruuna. Sovimme ajan kokeilulle, vaikkei hirveästi mitään kyseisestä ruunasta tiedetykään. Ennen koeratsastuspäivää myyjä laittoi vielä viestiä, että yksi latvialainen metriä hyppäävä kiltti tammakin olisi kokeiltavana.
Ja niin sitten mentiin testaamaan. Ruuna oli aivan ihanaluonteinen, sympaattinen ja kaikinpuolin hieno, mutta myös yhtä koulupainotteinen, joten se jäi Nybackaan. Tamma ei erityisemmin esitellyt nallekarhuluonnettaan, tai muutenkaan kovinkaan parhaita puolia. Se oli kuitenkin peruskiltti ja hyppäsi niin hyvin, että koin ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuvani esteillä. Niinpä Lotta tuli meille!
Myöhemminhän Lotta on nyt osoittautunut ihan älyttömän ihanaksi hepoksi. Se rakastaa koiria ja lapsia ja ollessaan sillä tuulella, se osaa oikeasti olla yhteistyö- ja miellyttämishaluinen.

 Kuinka paljon olet kisannut?
Yhteensä 9 kisoissa olen ollut: 4 Prinssin kanssa viime vuonna, ja tämän vuoden puolella Lotan kanssa 5 kisat. Kaikki niistä ovat olleet 1-tason estekisoja, ja luokkia 50-80cm.
Ei mua vielä siis kokeneeksi konkariksi voi kutsua, mutta kyllä mulla on jo useammat kisat takana.

 Onko sinulla ollut muita hevosia ennen Lottaa?
On. 1997 syntynyt gotlanninrussruuna Lill-Prins eli Prinssi. Prinssilläkin on ikioma bloginsa (linkki), josta löytyy lähes kokonaan mun ja Prinssin yhteinen taival.

 Millainen on unelmahevosesi?
Joskus kuvailin unelmahevostani näin:
Se olisi Prinssi, mutta 10 vuotta nuorempana, 30 senttiä korkeampana ja puoliverisenä, ja se tietysti hyppäisi myös suhteessa saman verran. Ja se olisi terve.
Joten ehkä juuri sellainen 8-vuotias, 170cm korkea puoliveriesteruuna, joka hyppää ainakin 120cm ratana, kelpaisi. Eikä sillä olisi maha- tai iho-ongelmia, tai eroahdistusta, ja se olisi vähän reippaampi.
Eli käytännössä täydellinen hevonen, mutta sellaista ei ole olemassakaan.
Oikeasti tuntisin unelmahevosekseni varmasti sellaisen kaviokkaan, jonka eteen olen tehnyt töitä henkeni edestä, ja jossa näen tapahtuvan kehitystä. Sellainen hevonen, jossa näkyisi oma kädenjälkeni ja jonka kanssa olisin saavuttanut jotakin. Hevonen, josta voisin rehellisesti olla ylpeä, ja josta en luopuisi mistään hinnasta. Eikä sillä ole niin väliä, onko se suomenhevonen, shetlanninponi vai puoliverinen.

 Mikä Lotassa on parasta?
Lotta on sopeutuvainen, kiltti ja turvallinen käsitellä. Antaessani sen vapaasti tunkea turpansa alle vuoden elämää nähneen lapsen vaunuihin, tai ojentaessani tamman riimunnarun samaiselle muksulle, en osaisi mieleni syvimmässäkään nurkassa kuvitella Lotan tekevän mitään sopimatonta.

Tavoitteet Lotan kanssa?
Lotan kanssa konkreettisia tavoitteita ovat 90cm-luokat sujuen, ja laukanvaihto sileällä. Tietysti ja aina, täytyy parantaa luottamusta ja oppia tuntemaan toinen toisensa.
Kisareissuista haluan entistä sujuvampia ja helpompia. Lotan kanssa aion myös edetä 2-tasolle.

Mitä harrastat?
Ratsastuksen ja bloggaamisen lisäksi en juurikaan mitään. Yritän kyllä urheilla muutenkin, mutta useammin se jää yritykseksi kuin toteutukseksi.

 Oletko menossa kesällä leirille?
Yritys oli syksyllä kova, mutten ehtinyt varata paikka Riilahden alkeiskenttäleirille, joten se jäi sitten siihen. Ensikesänä sitten ;)

Lempi varuste?
Yksittäinen, omistamani varuste, josta jaksan tykätä aina vaan, on harmaa fleeceloimi, jota käytän Lotalla kuivumiseen ja viileillä ilmoilla kisoissa. En tiedä, mikä siinä on niin kivaa, mutta se on vaan niin kiva :D
Ylipäätään lempparivarusteeni ovat satulahuovat, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa, niitä on niin paljon erilaisia eikä yhden huovan osto tyhjennä välttämättä koko lompakkoa.

Kyseinen fleece

Mitä odotat kesältä eniten?
Valmennuksia, koska halu ja tarve kehittyä on noussut pilviin asti. Kisoja, koska halu ja tarve näyttää ja testata kehitystä on avaruudessa saakka. Ruisrockia, koska miksei?

 Mikä on pahin tippumisesi?
Ulkopuolisen silmissä hurjin tippumiseni oli varmasti se, kun Lotan kanssa räsähdimme esteen päälle tuossa jokin aika sitten. Siinä ei kuitenkaan mitään vaarallista sattunut, niinkuin ei minulle koskaan ennenkään ole käynyt. Eniten jälkiä on taas jäänyt siitä, kun tipahdin Prinssiltä maastossa keskelle kivikkoa, ja selkään tuli mojovat naarmut. Käyttäkää lapset turvaliiviä!

 Lempi aine koulussa?
Kysymys on hauskasti aika erilainen kuin muut, mutta äidinkieli on yksi suosikeistani.

Pahin mokasi tallilla?
Meidän tallilla täytyy mokata aika pahasti, jos sitä haluaa mokaksi kutsua. Vaikka olen tätä pääni puhki pähkäillyt, en ainuttakaan oikeasti pahaa mokaa ole keksinyt. Hevosten karkailua, nimien unohtamista ja pollejen sekoittamista tapahtuu vähän väliä, mutta mitään katastrofaalista ei nyt päähän tule.

Kuvaile kauneinta maisemaa, jonka olet heppojen parissa nähnyt?
Kesällä 2015 jonain kisa-aamuna saavuin hyvin aikaisin tallille, ja muutama hevonen makoili vasta nousevan auringon säteiden alla kylkikyljessä, sumussa tyytyväisinä torkkuen. Se näytti kieltämättä ihan mukavalta.

Onko sulla lempijalustimia?
Omistan kahdet jalustimet: perusjalkkarit turvakumilenksuilla, sekä Sprengerin turvajalustimet, joiden mallista en ole ihan varma (ehkä System 4 (?)). Sprengerin jalustimet on kyllä kieltämättä ihan hyvät! :)

 Ruskeat vai mustat varusteet?
Tässä tarkoitetaan varmasti nahkavarusteita. Riippuu täysin hevosen väristä. Mustalle hevoselle tietysti mustat tai hyvin tummanruskeat, kimolla ei niinkään väliä. Jos nyt saisin kasan seteleitä ja käskyn ostaa Lotalle uudet nahkakamat, niin tummaruskeat tarttuisi mukaan! Tällä hetkellähän Lotalla on kaikki mustaa, sillä tallikaverilta ostettu sopiva satula on musta, enkä nyt viitsinyt jättää istuvaa satulaa ottamatta pelkän värin takia :D

Suokki vai lämppäri?
Jos nyt pitäsi jompikumpi hommata, niin sporttisen suokin ottaisin. Alunperinhän mun ensipollenkin piti olla suokki. Mulla ei ole todellakaan mitään lämminverisiä vastaan, vaan vaikka kysyttäisiin suokin ja vaikka arabin, friisiläisen tai PRE:n välillä, sanoisin silti suokki.

Mikä on kovin mitattu vauhti, johon olet yltänyt hevosen selässä?
Olispa ollut silloin Sports Tracker päällä, kun painelimme kerran täysiä yhtä mäkeä ylös. En edes osaa kuvitella, kuinka kovaa silloin laukkasimme! Mitatuista vauhdeista kovin on kuitenkin noin 32km/h.

Tämä, sekä loput kuvat c. minä

Kiitos kaikista kysymyksistä! Pidetään ihmeessä joskus toistekin tällainen kysymystuokio.

Suunnitelmia kesälle

Moikka "taas"!

Uuden tietokoneen ja uusien kuvien myötä alkaa motivaatio blogia kohtaan jälleen kasvaa, kun ei tarvitse julkaista pelkkää tekstiä tai odottaa jotain latauksia 10 vuotta. 

Kaikki kuvat c. Katariina Saarela

Mutta mitä ihmettä! Taas ollaan lähes 10kk selvitty hengissä koulumaailmassa, eikä mulla ole peruskoulua jäljellä kuin yhden hassun vuoden verran... Sinänsä hyvin helpottava tieto ja ajatus, mutta samaan aikaan epäilen vahvasti elämääni oppivelvollisuudet suoritettuani, sillä silloin kukaan ei ole käskemässä ja pakottamassa opiskelemaan niinä kuuluisina laiskoina päivinä. Mutta vielä vuosi aikaa asennoitua oikein! :D
Ajatukset on nyt kuitenkin paljon parempi suunnata juuri alkaneeseen kesään. Monia suunnitelmia on jo valmiina, sekä jonkin sortin epämääräinen Summer Bucket List tehtynä - niin hevospuuhilla kuin muillakin menoilla on omat listauksensa. Reilu viikon päästä mulla alkaa seitsemän päivän mittainen rippileiri konfirmaatioineen ja juhlineen, ja siksi aikaa joudun valitettavasti antamaan Lotan muiden hoitoon; ei sinänsä, luotan täysin tuurareihin, mutta siitä huolimatta...
Rippileirin jälkeen aion käydä vähintään yksissä kisoissa ennen Ruisrock -festaria, jonka jälkeen jatkuu kisaaminen mahdollisimman tiiviisti, jos kaikki sujuu hyvin. Lotta on siis nyt jo saanut vietellä viikon verran kevyempää humppailua, joten rippileirilomaa lukuunottamatta kesä treenaillaan kunnolla.

Torstaina (9.6.) pääsen vihdoin ja viimein estevalmennukseen. Menemme Ruskolle Pinja Immosen katseiden alle, ja yritän henkeni edestä saada sinne kuvaajaa mukaan. Muuta en osaa vielä sanoa, mutta tulen varmasti kertomaan mietteitä tänne valkun jälkeen.

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään järin kummallista, mutta niitä tylsempiä asioita löytyy Instagramista @teamloksare.

On mulla ryhdikäs hepo

Muistakaa lapset, kypärä päähän!! Tämä oli poikkeustilanne D:

kukkejaa

HYVÄÄ KESÄÄ!

p.s. Uusi ulkoasu vaihteeksi :D Mitäs pidätte?