sunnuntai 14. elokuuta 2016

Toispuoleinen minä

 Vähän taustatietoa! Lotta on tuntunut aina toispuoleiselta ja huonommalta oikeaan suuntaan. En muista olenko maininnut sitä missään tekstissä, mutta tämä postaus käsittelee kyseistä aihetta aika paljon, joten asia saattaa olla hyvä mainita. :D

Pääsin tänään ratsaille, kiitos tallinomistajan ja tämän hevosen, Lotan tarhakaveri Donnan.
Donna on aika samanlainen kuin Lotta. Se on vain muutaman sentin matalampi, samaa sukupuolta että rotua, ja merkit unohtaen saman värinenkin. Se on Lottaa vain vuoden vanhempi ja senkin kanssa treenaillaan aktiivisesti - tosin koulupuolella.
Mutta se tuntuu hyvin paljon ponilta. Se on erittäin herkkä ja miellyttävä suusta, ja se kulkee mielellään oikeinpäin, mutta on ihan todella tahmea pohkeelle - eli täydellisesti Lotan vastakohta.

Donna on symmetrinen, tai ainakin niin paljon, kuin hevoselta voi toivoa. Siksipä oli hyvä tilaisuus testata omaa toispuoleisuutta, enkä ajatellut olevani mitenkään hälyttävän vino ratsastaja.
Ensin vähän käyntiä ja totuttelua vieraaseen hevoseen. Oikeastaan en kyllä voi kutsua Donnaa erityisen vieraaksi ratsuksi, sillä olen kyllä muutaman kerran ennenkin sitä ratsastanut. Viime kerrasta oli kuitenkin kulunut jo tovi, ja vakipolleeni verrattuna ero oli huomattava, joten tottumista oli.
Jonkin aikaa mentyäni jo kaikkia askellajeja, alkoi totuus tulla päin naamaa. Tunsin ihan selkeästi oikean käden rasittuvan enemmän. Etenkin sormiin tuntui vahvasti painetta - ei niin selkeästi kuin Lotan selässä, mutta silti ihan erottuvasti.
Analysoin asiaa niin, että alunperin kun Lotta mulle muutti, oli se jonkin verran toispuoleinen. Niinpä toispuoleisuus on tarttunut muhun, ja nyt kiitos mun toispuoleisuuteni, ei tuo kyseinen toispuoleisuus lähde tietenkään Lotasta. Eli ennenkuin alan Lotan kanssa työstämään yhtään mitään, haluan ja vaadin saada itseeni jotain tolkkua. Tapa jolla sen toteutan, on yksi mysteeri, mutta täytyy ehkä alkaa vahvistamaan mun vasenta puolta ja tekemään muitakin oheisharjoitteluja.

Eli nyt se vino olenkin minä, eikä niinkään Lotta. Onhan silläkin parempi ja huonompi puolensa, kuten hevosilla yleensä, mutta mä en ole ainakaan edesauttanut asian kehittymistä. Mutta kunhan Lotta pääsee taas liikutukseen, niin asiat saa luvan muuttua!

Onko teillä muilla ollut ongelmia oman tai hevosen toispuoleisuuden kanssa? Miten olette treenanneet ja onko asiat muuttuneet?