Hyvästelkää joulukalenteri sekä pikakelaus viimepäiviin

Postauksen kuvat (c) Tilda Jyräsalo

 Aivan, kuten otsikostakin voi päätellä, niin tämän vuoden joulukalenteri on nyt peruttu. Mulla oli kyllä jo kaikki suunniteltuna ja muutamia tekstipostauksia valmiina joulukuuta odottamassa, mutta kaikki videot olivat vielä kuvaamatta. Ja tottahan toki ensimmäisiä kuvailuja aloitellessa, kaatuu kameranjalka, jonka päässä oli kamera. Ja objektiivi, joka osui suoraan tallin betonilattialle - ja hajosi.
Linssi pysyi ehjänä ilman naarmun naarmua, mutta kun putkea yritti vääntää, niin kuului riks ja raks, eikä muuten liikkunut paljoa mihinkään. Kyseessä oli siis pikkuputkeni (18-55m), ja kaikenlainen vlogikuvaaminen on aika mahdotonta tuolla mun toisella putkella, joka on sen 70-300mm.
Eli säännöllinen, päivittäinen joulukalenteri on nyt heitetty mielestä pois, mutta siitä huolimatta uskon olevani normaalia aktiivisempi näin joulukuussa; haluanhan mä toteuttaa muutamia noista suunnitelmista, joiden kanssa olen märehtinyt yömyöhään jo pitkän aikaa.
   No, onneksi aina tulee uusia jouluja, joten enköhän ensivuonna saa kaiken tehtyä ennen kuin mikään hajoaa... Ärsyttää vaan tämä, kun olisin kerrankin panostanut joulukalenteripostauksiin oikein urakalla ja ehtinyt tehdä hyvin kaiken valmiiksi, mutta minkäs sille mahtaa. Olisin ehkä voinut olla huolellisempi enkä päästää välineistöä leviämään pitkin lattioita... vaikka onhan jälkiviisaus hieman turhaa tässä vaiheessa :D Eikä nuo pikkuobjektiivit paljoa maksa kun käytettynä ostaa, mutta on niissä sen verran hintaa, ettei vitsi tällaista heittelyä tavaksi ottaa. Varmaan onkin ihan turha mainita taas, että hevostelevana ihmisenä sitä rahaa laittaa mieluummin jonnekin muualle, kuin omiin mokiin.

Lotta meditoi ja mä taas hämmentyneenä jostakin :D

Mitä meille muuten kuuluu? Itseasiassa ihan hyvää. Muutama päivä sitten hyppäsin Lotalla yhtä linjaa ja kavalettia erilaisilla tavoilla, kuitenkin melko kevyesti tehden ensin puolen tunnin alkuverkan ennen ensimmäistäkään hyppyä. Lotta oli hyvin kuulolla ja innoissaan, vaikkakin estetehtävien ulkopuolella melko tahmea jalalle. Lähestymisissä ja esteiden väleillä se taas kuuroni pidättäville avuille, mutta ei mitenkään radikaalisti; lähinnä se oli innoissaan päästessään hyppäämään taas pitkästä aikaa!
  Esteet olivat 80-90cm tasolla, eikä ylityksissä ollut juurikaa ongelmia. Linjan väliin mahtui 4 laukkaa, ja väli taisi olla suunnilleen 12 metriä. Pari kieltoa saimme kuitenkin aikaiseksi linjan kakkosesteelle, ja jokainen kielto oli täysin mun vika. Mulla onkin tapana kieltäessä heti taputtaa hevosta, jos se on tehnyt vähänkään oikeanlaisen ratkaisun. Nimittäin jos Lotta olisi erääseenkin hyppyyn ryhtynyt niin kehnosta paikasta, olisimme päätyneet esteen sekaan, eikä jäljelle olisi jäänyt kuin märkä läntti. Muuten kiellot ovat toki eri asia, mutten niitäkään koe hevosen mokaksi; useimmiten syynä on kuitenkin ratsastaja, ulkopuolinen tekijä tai itse este on liian iso pala purtavaksi.
  Estetreenin lisäksi viime viikolla Lotan liikuntaan kuului maastoilua, juoksuttelua, kävelyä, puomeja ja kavalettijumppaa sekä ratsain että liinassa. Kunnollinen kouluhöyläys jäi siis hetkeksi tauolle, mutta tällä viikolla taas jatkuu. Uskon, että pieni irtiotto totisesta menosta on satunnaisesti ihan hyödyksi jo pelkästään hevosen motivaation kannalta, vaikkei L:llä olekaan ollut mitään ongelmia asian suhteen. Huominen ja keskiviikko vietetään siis mitä luultavimmin kentän aitojen sisäpuolella, mutta torstai onkin aika jännä päivä - Lotta ja eräs heppakamu pääsevät talutusratsuiksi kouluni joulumyyjäisiin! Lottahan on itsessään hyvin kiltti ja rohkea, eikä esimerkiksi maastossa paljoa pelleile muiden hevosten seurassa. Silti se on tamma ja näin talvisaikaan vähän ailahtelevainenkin, mutta täytyy toivoa sen käyttäytyvän kuitenkin mallikkaasti.
   Perjantaikin on jännä päivä, tai oikeastaan joku viikonlopun päivistä, meinaan kauan odotettu klippaus toteutuu vihdoin ja viimein, sillä nyt olen saanut kaikki loimet hommattua! Niin parasta, kun ei enää tarvitse katsella jo heti alkuravien jälkeen hiestä märkää ponia, joka muistuttaa jonkinlaista luurankomallista mammuttia. Ja tuosta luurankomaisesta tulikin mieleen, että nyt on myös lihotus
käynnissä Greenlinen ja kasviöljyn voimin, sillä öljystä ei nyt mitään haittaakaan ole (paitsi ehkä extraenergia, heh) ja Greenline tuo runsaasti valkuaista peliin mukaan. Tänä vuonnahan heinät ovat olleet yleisesti ottaen valkuaispuutteisia, joten tämä kombo tuo lihaa luiden päälle, minkä jälkeen voi sitten alkaa toivoa niitä lihaksia. Aika näyttää...

Onko muilla joulukalenterit kuolleet jo ennen alkamistaan? Linkatkaahan myös omien blogienne joulukalentereja!

Torstai-illan mietintöjä

Sytyttelin äskön tuossa yhden kynttilän palamaan. Se paloi ehkä minuutin, kunnes sydänlangasta kuului pieni tuhahdus, ja kynttilä sammui. Se siitä kynttilästä, onhan mulla biologian testikin huomenna. Onneksi mulla on koulussa tapana pääasiassa kuunnella tunneilla, eikä muutenkaan ihmisen luusto ja lihakset ole kovinkaan vieras aihe. Nyt siis selasin vain suurimmat läpi, ja selviän huomenna sillä.
Siispä siirryin tänne Bloggerin puolelle, sillä näin illalla tulee blogiin tekstiä kaikkein parhaiten, kun aavistuksen väsyneenä kirjoittaa juuri sen, mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Ihan sama, onko mitään aihetta tai meneekö vähän sen olemattoman aiheen vierestä. Kunhan vaan tulee kertaamaan pään täytteitä ja lähipäivien tapahtuneita.
Viime aikoina olen pohdiskellut pääni puhki erilaisia enemmän ja vähemmän hevosasioita. On ollut hevosasiashoppailua (rakastan, harmi että se maksaa) niin ruokien, loimien kuin muidenkin tarvikkeiden osalta, eikä lista ole vielä lopuillaan. Olen myös haikaillut valmennusten perään, eksynyt "puolivahingossa" jopa valmennuskursseja ja -viikonloppuja tutkimaan - puhumattakaan Kipassa ravaamisesta. Lotan kunto on kuitenkin melko heikolla tasolla vielä, eikä valmennuksista saa paljoa irti, jos kunto loppuu jo ennenkuin kunnolla aloitetaankaan. Asiaa ei vaan helpota se, että ulkona on tilsakelit eikä meillä tietenkään ole tilsakumeja, ja kengityskin on vasta aikaisimmillaan kahden viikon päässä. Paitsi että nythän on lumet sulaneet, vaan meillä oli tuo tehosterokotus (kiitos minun mokani) ja taas kävellään vaan pari päivää. No, eiköhän tää tästä! Paitsi että vetoautokin hajosi, eli ollaankin nyt muiden kyytin varassa ainakin vielä reilun viikon, jos maneesille aiomme päästä...
Lotta muuten on kehitellyt nyt maitoa nisiinsä, ja huomasin sen tuossa pari päivää sitten ihan yllättäen! Normaalisti koko hevosen läpikäydessäni taisin vahingossa vetäistä toista nisää, josta sitten purskahtikin ihan terveen näköistä maitoa pihalle. Kyseessä ei siis ole mitään vakavaa, tai edes negatiivista, vaan ihan normaalia tammalle, joka on varsonut viitisen vuotta sitten. Silloin kun tämän huomasin, katsoin toki heti, arasteleeko Lotta koskemista, löytyykö ylimääräisiä patteja ja onko maito ihan asiallisen näköistä, ja kaikki olikin täysin ok. Oli muuten hauskaa päästä pitkästä aikaa lypsämään, kun viimeinenkin vuohimummomme Tuhkimo 10v siirtyi ajasta ikuisuuteen alkuvuodesta, Lystin ja Rusinan seuraksi. Viime lypsystä on siis jo aikaa, mutta tuo taito tulee kyllä niin selkäytimestä, ettei sitä unohda kirveelläkään!

Tuhkimo

Joulukalenteri on myös tuottanut päänvaivaa. Te lukijat olette olleet vähän nihkeitä jakamaan ideoita ja ehdotuksianne, joten harkitsen vain kuvaavani joulukalenterin jokaiselle luukulle tallipäiväpostauksen, ellen keksi mitään parempaa. On mulla tottakai taskussa muutamia omiakin ideoita, mutta monen niistä kuvittamiseen vaaditaan joku toinen henkilö, ja kuten olen aiemminkin sanonut, ovat nämä kuvaajat melko harvassa.  Sitä paitsi ei ole kovinkaan mieluista aina väkipakolla suostutella ihmisiä kameran taakse, sillä se näkyy jo ihan kuvissakin. Olkaa siis onnekkaita, jos teidän lähipiiristä löytyy suostuvaisia kuvaajia!
Ulkoasukin on siis muuttumassa, kunhan saan yhden tietynlaisen kuvan, josta haluan väsätä bannerin!

Mutta nyt hyvää yötä kaikille, ja toivotaan, että pyhitän lopun marraskuun ja kirjoittamiset joulukalenterille ja palaan takaisin vasta ensimmäisessä luukussa! ;)

Talvisia talvikuvia

... ja tuolla talvisella tarkoitan laaduttomia, pimeitä, sottaisia ja lumisia otoksia by äiti :D

Näin me etevästi pätevästi tallustelemme kohti niittyä!

Vihdoin koitti se päivä, kun sain kuin sainkin kuvaajan seuraksi tallille! Ajatuksenahan oli, että kuvat käytettäisiin joulukalenteriin, mutta kiitos lumen, tuulen ja hämäryyden, ei näiden laadussa ole paljoa kehuttavaa. Siksipä läjäytän ne nyt tähän ja analysoin vähän tuota mun ratsailua, minkä taso muuten taas tuli yllätyksenä; ai kappas, näytän vieläkin perunalta!

Voin jo etukäteen kertoa ennen seuraavia kuvia, että pääasiassa halusin Lotan rennoksi ja letkeäksi, eli siis ratsastuksen sisältö oli lähes kokonaisuudessaan vapain ohjin humppailua. Pohjakaan ei ollut kovinkaan ideaali, mutta tuolloin kenttä oli niin koppurassa, ettei siinä voinut silloin mitään käyntiä merkittävämpää harrastaa.

"omg tuollon jotain"

"omg olen kiraffi"

"omg olen kameli"

"ok ehkä mä sit oon hevonen"

"...tai no mietitään sitä kohta, kun tuollon taas joku!"

Peruna ja kirahvi.

Toi mun takki ei ole kyllä missään määrin edustava, olisi ehkä pitänyt valita se vähän tarkemmin :D

Mä oon saanut omaksuttua oikeen klassikkoratsastusvirheet: etukeno, kantapäät ylös, kädet alas ja sinne katsoo naamakin!

Taivutellaan... Loppe nyörtyy.

Eteenalas; mitä Lotta edellä, sitä minä perässä näköjään.

Näissä kuvissa tapahtuu ihan nätä bravuureita: kun joku muu onnistuu, niin joku muu feilaa. Ylläolevassa kuvassa kylläkin kaikki feilaa, kun verrataan "täydelliseen" ratsastukseen, mutta hei - hevonen kuuntelee!

Edelleen lötkötellään pitkin ohjin!

Nää on näitä edustavimpia!

Turha sitä on huomautella niistä samoista vanhoista,mutta Lotta on huomattavasti jännittyneempi, mutta edelleen ihan yhteistyöhaluisen oloinen.

Melkos liidokasta ravia!

Nyt vähän mietitään, että pitikö hidastaa vai juosta kovempaa... Mutta tässä kuvassa on hyvä näyte siitä, kuinka etujalat vetää semmoista kyytiä, kun taas takajalat ottaa tuollaista tiktik-askelta.

Ihka-ainut kuva, jossa kannan käsiäni (hienosti sumpussa..)

 Onko muilla talvikuvausongelmia? Entä oletteko tekin kokeneet shokkeja nähdessänne pitkään aikaan kuvia omasta ratsastuksestanne? 
p.s. Älkää unohtako kysymyspostausta! Sinne tarvittaisiin paaaljon kysymyksiä lisää ;)