sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sitä sun tätä

Mun on pitänyt jo niin kauan tulla kertomaan kuulumisia kuluneelta viikolta ja sitä ennenkin, mutta aina on tullut jotain, mihin saakka olen halunnut odottaa, jotta kaikki tieto olisi mahdollisimman varmaa ja ajankohtaista. Nyt on kuitenkin ollut ja tapahtunut sitä sun toista erittäin nopealla temmolla, kunnes nyt kaikki on taas vihdoin tasaantunut.

Postausta täydentää kuvat eiliseltä.



Kirjoitin reilu viikko sitten hierontakerrasta, jonka jälkeen seuraavana päivänä juoksutin, ja sunnuntaina oli kouluvalmennus uuden valmentajan kanssa! Valmennus oli yksi elämäni parhaista, ja lopussa Lotta kulki ihan älyttömän hyvin. Valmentaja itsekin kävi selässä, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä Lotta tuntui niin paljon paremmalta sen jälkeen. Koko valmennuksesta tuli muutenkin jotenkin toivokas olo tulevaisuuden suhteen, kun huomasi hevosen menevän niin hienosti!


Kaikki ei kuitenkaan sujunut tuon valmennuksen jälkeen kuin ruusuilla tanssien, sillä Lotta reagoi hieronnan ja uudenlaisen, rankan kouluvalmennuksen yhteispeliin melko voimakkaasti. Lotalle nousi nestettä kylkiin maanantaina, valmennusta seuraavana päivänä. En siis laittanut satulaa selkään, vaan juoksutin Lotan pellolla. Siellä Lotta toimi hienosti ja nätisti käynnissä ja ravissa, mutta laukka meni pelkäksi riehumiseksi :'D. Tiistaina meninkin selkään, ja about vartin käyntityöskentelyn jälkeen ravia ottaessa, tuntui selkään epäpuhtautta... Se siis siitä treenistä, kun vasen etunen onnahtelee. Loppuilta meni koipia kylmäillen, kuten keskiviikkokin, jolloin Lotta tosin oli taas ihan normaali.
  Torstaina hieroja kävi jälleen, ja katsoi Lotan myös liikkeessä, vaikka kenttä olikin jälleen melko heikossa jamassa. Positiivista palautetta tuli, mikä oli tietysti huojentavaa viimekertaisen jälkeen, jolloin päähäni pääsi nousemaan mitä "mukavampia" kauhuskenaarioita. Itse toimenpiteitä tehdessä selkä sai myös hyvää palautetta, ja Lotta oli muutenkin paaaljon parempi. Nyt siis saatiin ohjeistukseksi jatkaa normaalisti. Perjantaina kävimme kävelylenkin maastakäsin, jolloin Lotta keksi riehua niin paljon, että loppujen lopuksi pystyyn pompatessaan kaatui! Onneksi ainakaan tähän päivään mennessä ei tapahtuneesta ole seurannut mitään kamalaa. Eilen, lauantaina olimme maneesilla. Menin vain kunnolla sileällä, ja ajoittain Lotta olikin tosi hyvä, toisinaan ei yhtään hyvä. Laukassa se innostui luvan saadessa vähän riekkumaan ja pukittelemaan, mikä tuntui varmasti aika hyvältä, kun mistään ei kiristä tai purista! Tänään vuokraaja kävi maastoilemassa, ja huomenna palauttelen vähän juttuja mieleen kentällä tiistain kouluvalmennusta varten. Tulevaisuudessa satula lähtee toppaukseen, ja kun satula on saatu topattua, tulee taas hieronta.



Lotan viikko-ohjelma

Ensimmäisenä Hevosvoimien viemää -blogit -yhteistyöpostauksena vuorossa on Lotan viikko-ohjelma! Samantyyppiset postaukset löytyy siis kolmesta yhteistyöblogista, eli Melkein mestari, Kissapedon viikset ja Elämää täällä päin. Kannattaa siis ne käydä myös ehdottomasti tsekkaamassa, jos tämä postaus on mieleen!

vuonismummo Tindran nenu

Ylipäätään pyrin pitämään Lotan liikunnan sekä ajanvieton monipuolisena. Aina se ei kuitenkaan onnistu näin talviaikaan pohjien ollessa erittäin huonot, joten suunnitelmat muuttuvat usein ennenkuin edes kunnollinen toteutus ehtii alkaakaan. Tänäkin talvena on ollut pidempiäkin kausia, kun kenttä on ollut täysin käyttökelvoton eikä syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuuksia lähteä trailerille maneesilla käymään treenaamassa. Ja vaikka olisikin ollut, niin ei ne jäät sieltä kotikentältä lähde, eikä maneesillakaan hirveän tiheään pysty käymään. Yhtenä esimerkkinä oli viiden viikon mittainen kausi marras-joulukuussa, kun oma vetoautomme oli kauan korjaamolla, kenttä oli umpijäässä eikä lunta tullut tippaakaan, mutta tulipahan työstettyä käyntiä. Se oli kyllä sen jälkeen luksusta päästä maneesille laukkaamaan, vaikka se tyhmältä kuulostaakin! :D
    Tästä syystä meidän viikkomme ei ole aina sitä mitä sen pitäisi olla. Onneksi jääkauden ulkopuolella pystyy kuitenkin suunnitelmia toteuttamaan niin hyvin kuin itse malttaa, joten ehkä on vain parempi kestää mutisematta (tai ainakin vähemmällä mutinalla) muutama epävakaa kuukausi. Nuo ajathan voi hyödyntää vaikka maastakäsittelynä tai kokonaan käyntityöskentelyllä, jotka jäävät varmasti muussa tapauksessa paljon vähemmälle. Näin estepainotteisena ylimääräiset hyppytauot saavat kuitenkin aikaan suurta rutiininpuutetta, eli suoraan epävarmuutta ja osaamattomuutta. En ole edes laskenut tämän talven hyppykertoja, mutta ne ovat aivan takuulla laskettavissa yhden käden sormilla. Onneksi kesä on nyt tulossa, ja kohta voi syyttää vain itseään, jos viikon ohjelma ei kuljekaan suunnitelmien mukaan!

No mitenkäs Lotan viikot nyt sitten kulkeekaan normaalisti, "ihannetapauksessa"? Ensinnäkin pyrin saamaan jokaiselle viikolle maastoilua! Se on onneksi taattu jo sillä, että Lotan vuokraaja suorittaa edellämainitun mielenvirkistyksen vähintään kerran viikossa, vaikka itse pysyisinkin kentän aitojen sisäpuolella. Useimmiten lähden kuitenkin silloin tällöin edes kentältä pois ratsastamaan ainakin läheiselle niitylle, jotta maisemat vaihtuu, vaikka silti tehtäisiinkin ihan ajatuksella hommia. Etenkin hyvien säiden salliessa suoritamme välillä isommallakin poppoolla pidempiäkin lenkkejä milloin missäkin vauhdissa. Lotan ehdoton lemppari on metsässä tarpominen, vaikka ojat sekä muut ylitykset tehdään tarkkaan harkiten ja kunnollisella ilmavaralla - ihan vaan varmuuden vuoksi. ;)
  Täysin vapaista vapaapäivistä jokaviikkoisina olen todennut olevan enemmän haittaa kuin hyötyä Lotalla, joten sellaisia tamma viettää vain pakollisissa tapauksissa sekä laitumella. Vapaapäivinä Lotta menee siis pääasiassa narun päässä kävellen.
  Sileäntreenejä pyrin pitämään viikossa 1-2 kunnon rankkoina, hikeä tuottavina ja oikeasti ajatustyötä teettävinä, kouluvalmennukseen verrattavina. Niihin sisältyy siis sitä tärkeämpääkin tärkeämpää perusratsastusta siirtymineen, voltteineen, väistöineen sun muuta fiksailua. Puomit pääsevät myös ajoittain mukaan, useimmiten minkä tahansa valmennuksen jälkeen palauttavana ja rentona mutta tarkkana osana. Yhteensä siis ratsastusta pari kolme kertaa kentällä.
  Esteitä mennään kunnolla kerran viikossa. Kun itse suunnittelen esteet ja tehtävät, menen usein minimimäärällä esteitä, jottei esteiden roudaamiseen kulu loppuiltaa. Kentälle päätyy siis yleensä pari kolme estettä, joskus diagonaalille, joskus linjana, joskus lyhyempää rataa. Valmennuksissa mennään toki valmentajan mukaan.
  Loput päivät täytän juoksuttelulla joko irtona tai liinan päässä apuohjin. Meillä on juoksutuksessa käytössä pessoa-systeemi tukemassa oikeinpäin liikkumista ja selän käyttä. Myös ohjasajoa olisi tarkoituksena ruveta treenaamaan, jotta joskus tulevaisuudessa voisi Lopelle heittää kärryt perään! Nämä on kuitenkin sellaisia ylimääräisyyksiä, joita en väkisin väännä jokaiselle viikolle.
  Liikutukset ja päivät pyrin pitämään hyvin tasapainossa. Tämä siis tarkoittaa sitä, ettei kahta rankkaa valmennusta pidetä peräkkäisinä päivinä, tai kokonaista viikkoa putkeen väännetä kentällä, vaan päivien ohjelma on vaihtelevaa. Jos joskus tulee pidettyä kokonaan vapaa päivä, ei sen jälkeen vedetä jäätävää rääkkiä lihakset tukossa, vaan tehdään vähän chillimmällä vaihteella. Samalla tavalla kovien treenien jälkeen ei pidetä vapaita, jottei lihaksisto jää palautumatta ja jumiudu. Kisaviikonloput tmv. ovat asia erikseen, silloin lähtöä edeltävä päivä kävellään ja alkuviikkokin pääasiassa maastoillaan tai mennään muuten mieltä piristävästi, jotta riittää sitten voimaa ja jaksamista itse koitoksiin!

Nyt on kerrattu vähän Lotan yleistä liikuntapuolta, joten laitan vielä esimerkkimallin siitä, millainen meidän viikkomme voisi esimerkiksi olla. Tässä tapauksessa teen tosin kahden viikon esimerkin, sillä 7 päivään ei sisälly ikinä järkevästi kaikkea. Toisinaan Lotta saa myös kahdesti päivässä liikuntaa, kun vuokraaja käy maastoilemassa ja itse innostun käymään sen lisäksi, joten sitäkään ei ole tässä huomioita.
Vakipäiviä ei siis ole esimerkiksi hyppämiselle, mutta esimerkiksi estevalmennukset sijoittuu lähes aina torstaille. Valmentaudumme siis noin kerran viikossa joko esteillä tai sileällä.


Maanantaina kunnolla sileällä
Tiistaina rennosti, palauttavasti puomeilla


Keskiviikkona reipas maastolenkki

Torstaina estevalmennus
Perjantaina kevyesti sileällä
Lauantaina reipas kävelylenkki maastakäsin
Sunnuntaina maastossa (vuokraaja)
Maanantaina juoksutus apuohjilla
Tiistaina kouluvalmennus
Keskiviikkona sileällä, valmennusjuttuja muistellen
Torstaina reipas kävelylenkki maastakäsin
Perjantaina hypätään
Lauantaina reipas kävelylenkki maastakäsin
Sunnuntaina maastossa (vuokraaja


 Mitä teidän viikkoihin hevosten kanssa kuuluu?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Blogiyhteistyötä: Hevosvoimien viemää -blogit

  Taisinkin jo jossain postauksessa mainita tulevasta blogiyhteistyöstä, joten tässä valmis, kaikenkattava esittely tähän pieneen bloggaajaporukkaan kuuluvista blogeista (omani lisäksi), itse bloggaajien kirjoittamana! Tämän yhteistyön tiimoilta tulossa on uudenlaisia postauksia erilaisilla näkökulmilla höystettynä, arvontoja sekä monenlaista muuta, mutta se selviää myöhemmin! Tänhetkisen osoitteen lisäksi kannattaa siis olla silmät tarkkana niin Instagramin puolella, kuin myös näissä yhteistyöblogeissa.

_____________________________________________________________________________

Hevosvoimien viemää-blogit on neljän bloggaajan piiri. Tulossa yhteisiä postauksia, arvontoja… Vain taivas on rajana, joten pysy kuulolla! 

Seuraa meitä Instagramissa: @hevosvoimienviemaablogit



Moi! Minä olen Vilma, 17-vuotias heppatyttö Mikkelistä. Kirjoitan blogia nimeltä Melkein mestari elämästäni ensimmäisen oman hevoseni, persoonallisen ratsutamma Myffin kanssa. Valmentaudumme säännöllisesti niin sileällä kuin esteillä, ja suunnitelmissa on aloitella tänä keväänä meidän kilpailu-uraa molemmissa lajeissa.

my-finest.blogspot.fi sekä Instagram-tili @melkeinmestari







Blogi Kissapedon viikset painottuu kissapetoihin eli blogin yhtenä päätähtenä toimii lämminverinen Mill Tiger ja viiden kissan lauma. Lisäksi blogissa esiintyy toisena päätähtenä suomenhevonen Vipu-Emmi sekä lämminverinen Blondi. Blogissa kerron ravihevosten kilpailuista ja treeneistä sekä esittelen kissoihin ja luontoon painottuvia valokuvia.

kissapedonviikset.blogspot.fi sekä Instagram-tili @emmikaleva



 


Elämää täällä päin - blogissa pääset seuraamaan 16-vuotiaan tytön ja 14-vuotiaan trakehner-risteytys ruunan matkaa kohti kouluratsastuksen kisakenttiä. Blogissa kirjoitan pääosin meidän arjesta, valmennuksista ja kisoista, sekä välillä tykkään tehdä myös erilaisia aihepostauksia. Pidän valokuvaamisesta, joten blogista löytyy hyvälaatuisia kuvia ja silloin tällöin myös videopostauksia.

http://elamaataallapain.blogspot.fi/ sekä Instagram-tili @team_littleboy


lauantai 14. tammikuuta 2017

Hieronta

*Huom! En ole ammattilainen, enkä asioista oikeasti mitään tiedä, joten älä vedä minkäänlaisia johtopäätöksiä tämän tekstin myötä. Postaus on kirjoitettu vain ja ainoastaan sen pohjalta, mitä itse olen ymmärtänyt, tai luullut ymmärtäväni.*

Varasin alkuviikosta Lotalle hieronnan, joka oli nyt sitten eilen. Lotta otti kaiken vastaan ihan hyvin, ja kerta oli erittäin onnistunut! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain ongelmiakohtia olisi ilmennyt, kuten oikeastaan 150-prosenttisesti "tiesinkin" näin olevan.
Lotallahan on ollut selkä vähän aina kipeä mulla ollessaan. Keväällä meillä kävi eräs hieroja, joka totesi Lotan olleen jumissa vasemmalta vähän enempi, muttei muuten mitään erikoista. Hyvällä omatunnolla jätin siis selän vähän niinkuin oman onnensa nojaan. Satula vaihdettiin kertaalleen kesällä parempaan niin mun kuin Lotankin osalta.
  Nyt kuitenkin siis kävi hieroja. Lotta tutkittiin perusteellisesti läpi aina kavioista hännänpäähän. Muuten Lotta oli oikeastaan kokonaisvaltaisesti läpikotaisin joka puolelta jumissa, sekä yksi vanha trauma takajalan ja lavan seutuvilta löytyi. Selän ajattelin kuitenkin olevan se pääjuttu, miksi asiantuntevan hierojan oli mun mielestä syytä tulla vierailulle - ja niinhän se olikin.
  Heti sään jälkeinen osa selästä, johon iso osa ratsastajan painostakin kohdistuu, on se kipeä kohta. Alkuun Lotta ei antanut kunnolla käsitellä sitä, mutta loppua kohden neiti pystyi siinäkin rentoutumaan ja ottamaan hoidon vastaan. Selässä käytettiin myös laseria.
Kipeään selkään johtaneista asioista ei nyt ole varmuutta, mutta vaihtoehtoja kyllä. Todennäköisesti selkä on ollut piiiitkään kipeä ainakin joissain määrin jo entisistä kodeista lähtien. Asiaan voi vaikuttaa vääränlaiset satulat, selän huono käyttö ja vääränlainen ratsastus, mutta mieleen nousi myös kissing spaine, johon tosin liittyy ainakin kaksi viimeistä edellämainittua. Siinä siis hevosen okahaarakkeen ottaa toisiinsa kiinni, hankautuu ja noh, eihän se nyt mitenkään ideaalilta kuulosta. Tämä voi siis olla hevosen rakenteen väkisin tekemää, mutta myös väärinpäin ratsastamisesta syntyvää. Sitä on näin sanallisesti hankala selittää (Google-kuvahausta löytyy hyviä kuvia!), mutta siis kun hevonen kantaa itseään selästä, irtoaa nämä okahaarakkeet toisistaan eivätkä hankaa toisiinsa, mutta hevosen mennessä linkkuun ja selättömäksi, saattaa okahaarakkeet kosketellakin toisiinsa (= kissing spine). Joissain tapauksissa okahaarakkeet saattavat jatkuvasti koskea kokomatkalta toisiinsa, jolloin tosin hevonen harvemmin antaa sen suuremmin kosketella selkää tai pitää ratsastajaa lainkaan selässä. Kissing spine -hevosia on niin aktiivisessa urheilukäytössä kuin jouduttu myös kyseisestä syystä lopettamaan.
Lotalla tämä on kuitenkin ainakin toistaiseksi melko epätodennäköistä, sillä se loppuhieronnasta alkoi vastaamaan hoitoon positiivisesti. Tosin samaan aikaan olen lukenut kissing spinesta johtuvasta toispuoleisuudesta ja pystyynhyppimisestä (= Lotta). Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että Lotta kulkee vain ja ainoastaan oikeinpäin, itseään oikein käyttävänä ja selkä tekee duunia ylhäällä pysyen. Satulan kohdan kanssa mun täytyy olla tosi tarkkana, ja nyt pitäisi jostakin kehittää joustoton vyö takaamaan oikeassa kohdassa pysymisen. Ostin myös tänään pessoa-juoksutussysteemin, jonka kanssa pelataan ainakin jonkin aikaa useampikin kerta viikossa. Ainoakaan ratsastuskerta ei voi tapahtua selkä olemattomana, ja nyt onkin vähän pulma - Lotan kanssahan se ei ole mikään itsestäänselvyys! Enköhän mä juuri tainnut sanoa, että gramaanit on menneen talven lumia... vaan ne pääsevätkin ihan tälle talvelle käyttöön! Aina ennen liikutusta jumppaan myös Lotan selän painamalla sormilla rintalastasta ja sen jälkeen kevyemmin hivuttaen sormet mahaa pitkin peräpäätä kohti, mitä olen ennenkin tehnyt satunnaisesti. Näiden lisäksi satula lähtee topattavaksi toivottavasti ihan lähiaikoina.
  Lähipäivinä jatketaan kuitenkin niin, että tänään juoksutin, huomenna meillä on kouluvalmennus, jossa kuulostelen ja tunnustelen kuitenkaan menoa rajoittamatta. Ensiviikolla jatkokerta hieronnalle, jolloin tsekataan etenkin selkää taas ja pohditaan tulevaa jne. Yritän parhaani mukaan infoilla sitten.

Jos se vaikka aina liikkuisi ainakin näin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Suunnitelmat loppuviikolle

Heissan! Peruskuulumisista ja arjen päivittelyistä on jo jonkin verran aikaa, joten nyt taitaa olla hyvä hetki kertoa vähän tämän viikon suunnitelmista. Uusia juttuja on nimittäin tulossa niin blogissa kuin
hevospuolella.

Tältä täällä näytti vielä maanantaina. Nyt toi on muuttunut kokonaan jääksi ja loskaksi. :)

Sunnuntaina meillähän oli estevalmennus, josta postasinkin tänne tekstin ja videon kanssa. Siksi maanantaina Lotta sai palauttavan päivän, ja hölkkäilimme vajaan puolituntisen kentällä, pääasiassa ravissa. Taivuttelin paljon etenkin vasempaa kylkeä, sillä se on nyt viime aikoina tuntunut taas jäykemmältä ja hitaammalta reagoimaan. Otin myös muutaman napakan ja selkeän ravisiirtymisen käynnistä, ja parin toiston myötä Lotta siirtyikin jo hipaisusta raviin, sekä kuunteli huomattavasti herkemmin myös pidättäviä apuja.
Tiistaina Lotta pääsi vuokraajansa kanssa maastoilemaan, mutta tänään kävin taas itse tallilla. Lotta sai nyt ylimääräisen vapaapäivän, sillä kentän pohja oli (yllätysyllätys) ihan peilijäätä asfatilla. Tuulikin on oikeastaan myrskymäinen, joten en kokenut hyväksi ideaksi lähteä ihan meren viereen aukealle niitylle... Huomenna yritän tehdä sitten hieman enemmän, ainakin sitten käynnissä kunnolla, jos ei muuhun pysty. 
Perjantaina onkin sitten hieroja! Kuten jo sunnuntain valmennuspostauksesta kävikin ilmi, on nyt testissä uusi ammattilainen, josko tästä olisi hieman enemmän hyötyä. Pyrin ennen hierontaa ehtiä käymään jonkinlaisella kävelylenkillä, tai juoksuttaa Lottaa kevyesti, jottei hierontaa tarvitse aloittaa ihan kylmiltään.
Lauantai mennään sitten hieronnan mukaan, ja sunnuntaina onkin kouluvalmennus - uuden valmentajan silmien alla! Tätä on odotettu, joten nyt toivon sydämeni pohjasta, että kenttä nyt vaan olisi kunnossa tai päästäisiin maneesille, eikä mitään tarvitse perua... Nyt en kuitenkaan paljasta tästä sen enempää, sillä en tiedä uuden valmentajan suhtautumista nimen, opetuksen, kuvien tai videon julkaisuun.

Entä blogin puolella?
Olen päässyt pieneen, kivaan blogiyhteistyöporukkaan, jonka toiminta alkoi ihan juuri viime päivinä. Sen myötä postauksiin tulee varmasti enempi potkua ja niitä saattaa tulla enemmänkin. Kerron tästä toki tuota pikaa lisää, mutta uskon, että te lukijatkin saatte oman osuutenne tästä yhteistyöstä. Nyt täytyy vain toivoa, ettei mulla lopu vuorokaudesta tunnit kesken näiden postausten kanssa, hehe!
   Pidin tuossa muuten pienen kyselyn blogin sivussa, jossa kuulostelin vähän toiveita tulevia videoita kohtaan. Eniten ääniä saivat MyDay ja Varusteiden esittely, joten ainakin niitä yritän toteuttaa. My day -videoille pitää varata vain joku vähän normaalista poikkeavampi ajankohta, sillä yleisesti mun arki kulkee hyvin samalla tavalla päivästä toiseen (nukun > koulu > syön > talli > syön > nukun jne. :D) Varusteiden esittelykin pitää miettiä, että pläjäytänkö vain kaiken suosiolla samalle videolle, vai jaanko varusteet vaikka kahteen osaan. Mutta jos en halua näitä kuvailla puhelimella, niin ensin täytyy hommata se pieni putki kameraan!

Nyt täytyy vain toivoa lunta, muttei kiitos sitä 20 astetta pakkasta!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Linkkaa blogisi - parhaimmisto!

Joulukuussa pyysin eräässä postauksessa teitä linkkaamaan omia blogejanne, jotta mä voisin sanoa niistä omat lempparini! Alunperin ajatuksena oli arvostella ne eri kategorioista asteikolla 1-5, mutta koska tottakai mun lempparit tuskin saisivat alle 4 arvosanaa, niin homma kävisi vähän toistuvaksi ja tylsäksi... Niinpä päätin nyt vain sanallisesti arvostella tätä linkattujen blogien parhaimmistoa!

Ennen kuin mennään itse asiaan, voin sanoa yllättyneeni ihan kunnolla, miten hyviä blogeja nykyään onkaan! Olisin voinut kehua tässä kaikkia blogeja, mutta nyt piti valita ne parhaat - ne jotka erottuivat jotenkin spesiaalisti edukseen. Oikeasti tehtävä oli ihan super vaikea, enkä odottanut näin korkeaa tasoa blogeissa. Olen myös hyvin pahoillani, jos toistan jotakin asiaa, tai jokin jää vähän vaitonaiseksi, sillä olen joulukuusta asti työstänyt näitä arvosteluja hyvin useana ajankohtana... Mutta mennään nyt itse blogeihin!


 MYRSKYN SELKÄÄN / http://piritajavera.blogspot.fi/
 "Blogissani kerron kahden hevoseni, pv-tamma Veran ja sen varsan Nikan, kanssa touhuilusta sekä monipuolisesti varsan koulutuksesta ja treeneistä & kisoista muiden hevosten kanssa. Blogissani vierailee satunnaisesti myös valmentajani Prix St. Georges -tasolle asti koulutettu friisiruuna, jonka kanssa valmentaudun ja harjoittelen itsenäisesti useamman kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan Nikan matkaa varsasta tulevaisuuden kilparatsuksi sekä matkaani vaativiin luokkiin!"


Myrskyn selkään -blogi on täynnä super ihania kuvia ja mukavaa luettavaa! Blogista on saatu samaan aikaan visuaalisesti erittäin hieno, mutta samaan aikaan erittäin arkinen ja samaistuttava. Aiheena varsan kasvaminen ja eteneminen aina kilpakentille saakka on aina hyvin mielenkiintoinen. Itse hyvin tarkkana kirjoitusvirheiden kanssa en löytänyt mitään häiritseviä, toistuvia mokia, mikä parantaa paljon lukukokemusta!
Ulkoasu on samanlaisella kaavalla tehty, kuin hyvin moni muukin blogi (...myös omassani on samoja koodeja ja asetelmia käytetty :D), mutta se toimii satavarmasti, eikä ainakaan huononna lukijan käyntiä. Ekstraplussaa siitä ei kuitenkaan heru - paitsi bannerista, koska varsakuvat <3
Voin lämpimästi suositella tätä blogia kaikille!

___________________________________________________________________

MELKEIN MESTARIhttp://my-finest.blogspot.fi/
"Blogissani kerron minun, 17-v lukiolaistytön ja ensimmäisen oman hevoseni, 7-vuotiaan ratsutamman elämästä. Treenataan positiivisin mielin ja valmentaudutaan säännöllisesti molemmissa lajeissa, ja aloitellaan kilpailu-uraa pikku hiljaa :)"


 Pitänee heti tunnustaa, että tämä blogi Melkein mestari on ollut jo syksystä lähtien mun lukulistalla Bloglovinissa, eli tätä mun ei erikseen tarvinnut selata läpi tai analysoida kovinkaan perinpohjaisesti. Itseasiassa tutustuin tähän blogiin banneritilauksen kautta, eli banneri on mun käsialaa, joten ulkoasuakaan on vähän vaikea lähteä arvostelemaan.
Blogin kirjoittaja kertoo hyvin realistisesti arjesta niin hyvine kuin huonoine puolineen oman hevosensa kanssa, mihin ainakin mun on helppo samaistua. Postauksia tulee aktiivisesti, tasaisin väliajoin ja niissä on hyvin kirjoitettua tekstiä. Postausten kuvat eivät ole erityisen taiteellisia, mutta ne tukevat ja kuvittavat loistavasti tekstiä ja sopivat hyvin blogiin. Ja ovathan ne tietysti laadukkaita, kameralla otettuja, kuten toisinaan esiintyvät videotkin.
Blogi sopii erittäin hyvin jokaiselle lukijalle, sillä osa kykenee samaistumaan, osa saa uutta näkökulmaa!

 ___________________________________________________________________

PENNIN PYRITTÄJÄ / http://penniponi.blogspot.fi/
"Kun lihavasta ponista saadaan taas sporttinen lihaskimppu. Kun tammalle vihdoin kelpaa myös eteenpäin liikkuminen jumitteluiden sijaan. Valokuvausta ja yleistä arkihömppää ilman suuria analyysejä. Sitä on Pennin pyörittäjä."


Tämä blogi on jotenkin ihana ja symppis! Teksti on hyvää ja mukavaa lukea, kertomukset päivän ratsastuksista lyhyitä ja ytimekkäitä. Tähän mennessä jokainen postaus on ollut kiva lukea, ja blogin päähenkilöponi on ihan super ihana! Ulkoasu on myös tosi kiva, eikä millään peruskaavalla tehty, vaikka samaan aikaan onkin. Postauksia tulee tasaisesti 1-2 viikkoon, mutta niistä näkyy käytetty aika ja vaiva. Aiheetkin ovat selkeitä, eikä sisältö pompi sinne sun tänne.
Erityisempiä treenivinkkejä ei tästä blogista löydy, mutta suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa ponin ja kokonaisuudessaan ratsukon kehitys rennossa mielessä, sillä sitä kyllä löytyy!
Pennin pyörittäjä -blogi pääsi myös mun Bloglovinin lukulistalle.

___________________________________________________________________

ALL THESE UPS AND DOWNShttp://all-these-ups-and-downs.blogspot.fi/
 "Blogissa seuraillaan -03 syntyneen eestinratsuponin arkielämää."



Ensinnäkin haluan mainita tosi hienosti ulkoasusta ja etenkin bannerista! Näkyy heti ensivaikutelmassa panostus.
Postauksia tulee melko harvakseltaan, mutta ne sisältävät hienoja ja hauskojakin kuvia. Blogin päähenkilöt, eli kirjoittaja ratsuneen touhuilevat osittain hyvin tavoitteellisesti, ja iso osa postauksista onkin treeneistä ja ratsastuksista. Sen lisäksi tässä blogissa voi törmätä myös monipuolisempaan touhuamiseen valloittavan päähenkilöponin kanssa, kuten esimerkiksi pulkkaratsastukseen. Kirjoittaja päivittää ajankohtaisesti niin hyvistä kuin  huonoista tapahtumasta, ja näin uuden lukijan näkökulmasta pääsee blogin "juoneen" helposti kiinni. Teksistä ei löydy turhia kirjoitusvirheitä, eikä asiat hyppele sinne sun tänne.
Postauksissa on kuvien lisäksi myös usein videopätkiä ratsastuksesta.
Suosittelen All these ups and downs -blogia vähän kaikille, sillä sieltä löytyy hyvin kaikenlaista, eikä esimerkiksi kilpailupostaukset tai kertomukset treeneistä ole hankalalukuisia asiaan perehtymättömällekään! :)


Lisäsitkö jonkun näistä blogeista omalle lukulistallesi?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vihdoin valmennuksessa!

Taas oli ehtinyt kyllä kulua ihan liian kauan viime valmennuksesta, mutta ei nyt sen suhteen jälkiviisastella.
Oltiin siis tänään Lotan kanssa Pinja Immosen estevalmennuksessa. Viime kerrasta onkin kertynyt puoli vuotta, ja se jos mikä on pitkä aika! Ajattelin vielä ennen lähtöä valmentautumisen olevan ihan hyödyllistä, mutta näin jälkeenpäin voin todeta, että on se aika hemmetin hyödyllistä, oikeastaan pakollista ja jatkossa ratsastan vaikka itse tuon 30 kilometriä, jotta varmasti pääsen tästä eteenpäin käymään säännöllisesti. Jälleen tuli siis useita korvaamattomia vinkkejä ja itsekin tuli taas hoksattua pari elintärkeää juttua! :D

Ajattelin nyt kuitenkin pureutua itse valmennukseen, sen kulkuun, mun ratsastukseen ja Lottaan vähän tarkemmin. Kovin paljoa en itseasiassa olekaan tällaisia perinpohjaisia "ratsastusanalyyseja" toteuttanut, mutta nyt koen sen olevan erittäin hyväksi jo pelkästään itselleni, vaikkei tällaiset tylsähköt, itseään toistavat tekstit kaikkia aina kiinnostakaan.
   Mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia valmennuksen suhteen. Ainut oli, että uskoin pysyvämme matalissa korkeuksissa ja meidän perusjuttuja työstäen, riippuen toki kanssaratsukosta. Osittain osuin jopa oikeaan, joskin korkeudet nousi alun 60-70cm:stä 80-90cm:iin.
   Homma alkoi pienellä 2 kavaletin innarilla, jonka jälkeen tuli muistaakseni 5 laukan linja pystylle. Alkuun Lotta vähän kyttäsi, pohti ja mietti ennen hyppäämistä ja esteen päälläkin, että hyökkääkö esteiden seasta kenties mörkö. Alitajunta päässäni käski siis suojautua ja varautua mahdollisiin kieltoihin, joita ei tosin tapahtunut, vaikka satunnaisesti kaikki ainesosat niillekin oli olemassa. Alkujännityksen hiipuessa löytyi Lotasta lisää vaihteita, mutta vain entistä reippaampia. Innarin puomit siis kolisivat, kun suunta vaihtui (pysty > innari), enkä saanut ensimmäisillä yrityksillä tarpeeksi kiinni välissä. Pinjakin totesi, että ainakaan esteillä ei enää samanlaista tahmeutta näe, kuin viimeksi kesällä! Siltä se tuntuikin. Voi toki olla, että Lotta oli vain todella innoissaan kun viime aikoina esteet ovat jääneet ikävän vähälle, mutta se oli sitten vain positiivista.
Tämän ylimääräisen intoilemisen jälkeen kuunteli L paljon paremmin pidätteitä, ja hyviäkin pätkiä tällä linjalla tuli. Tulimme myös toista linjaa toisella pitkällä sivulla, jossa oli ensin lankkupysty, 4 laukkaa ja pysty-okseri-sarja. Se sujui hallitummin ja muutenkin mukavasti, mutta esteiden välillä mun ulkoavut hiipuivat ja lapa lähti karkaamaan, joten siihen pitikin keskittyä paljon. Aikaisemmin roikuin sisäohjassa ja ulkoavut karkasivat jo karteessa, ja neuvoksi tuli unohtaa kokonaan sisälle asettaminen ja kääntää pääasiassa vain ulkopohkeella ja ohjalla jo ennen ensimmäistäkään pystyä, sekä jatkaa samalla kaavalla koko linjan läpi. Tässä tulikin kehitystä todella paljon, ja sen näkee myös alla olevalta "superlaadukkaalta" kännykkävideolta, kun vertaa ensimmäistä ja toistaa kertaa, kun videolla tulemme kyseistä pysty-sarja-linjaa.
   Pääsin muuten taas tutun asian äärelle, kun teimme samantyyppistä tuntuman hyväksyntää, kuin koulutunneilla joskus. Pinja piti ohjasta vastaan ja mä pyysin pohkeella liikkeelle. 
   Sitten siirryttiin pidempään tehtävään, eli pysty-sarja-linjan jälkeen jatkettiin toisen pitkän sivun innarille, josta mentiin kaareva linja pystylle, jonka kautta vaihtui suunta. Pystyn jälkeen tultiin pysty-innari-linja, minkä jälkeen jatkettiin toisen pitkän sivun kautta okserille. Ensimmäisellä yrittämällä puomit kolisi, Lotta vähän fuskasi ja kaarteet meni laukanvaihdon kanssa sählätessä. Kaiken tämän jälkeen unohdin kokonaan viimeisen okserin, joten ei muuta kuin alusta - käyttäen vähän ajatustakin.
Toinen kerta oli parempi. Alku oli siisti, ja Lotta kulki hyvin suorana ensimmäisen linjan, eikä kaarevassa innarilinjassakaan tullut mitään ongelmia. Edelleen sen linjan pystyn jälkeinen kaarre tuotti kuitenkin hankaluuksia, kun mulle tuli kiire, ja tuttuun tapaan sähläsin jotain omaa siellä, ja taas oltiin metri juostu ohi ja kiidettiin kohti innaria - rymisten läpi. Viimeinen okseri oli jo paljon parempi, ja vaikka askel menikin aika juureen, niin Lotta ei silti pitkänä karannut sille ilman lupaa.
Innarilinjaa tulin vielä kertaalleen  onnistuneesti, sekä loppuun radan kokonaan läpi. Siihen jäikin tämän päivän hypyt, muttei suinkaan hommat keskeytyneet.
Pinja totesi jo melko alkutunnista ensimmäisten tehtävien jälkeen, että Lotalla on varmasti kipeä selkä/lanne, sekä niska, ja todistikin asian. Ja onhan sillä ollutkin vähän aina, joten olen jättänyt asian vähän "heitteille", sillä se ei ole oikeastaan muuttunut missään vaiheessa. Viimeksi kun hierojakin kävi, ei hän todennut missään olevan mitään ihmeellistä, joten olen ehkä vähän vahingossakin, jopa hyvällä omatunnolla vain jättänyt asian pois päiväjärestyksestä. Mutta pelkällä maalaisjärjellä kun miettii, niin tottakai siellä on jokin jumissa tai vinossa, koska ei se sitä muuten aristaisi, tai epäilisi käyttää. Sainkin nyt siis uuden hierojan numeron, sekä kiropraktikkosuosituksen. Ensisijaisesti nyt siis uusi hieroja paikalle, minkä jälkeen mietitään, että tarvitaanko myös kiropraktikon otteita.
Sain myös uusia vinkkejä venyttelyyn sekä ostoslistalle arnikageeliä!
Toivottavasti Lotta olisi vaikka muutaman kuukauden päästä jo parempi myötäytymiseltään ja rentoudeltaan, sillä vaikka olemmekin nyt parin viikon sisällä ottaneet harppauksen mm. harjoitusravissa, ei askel tai kroppa silti kulje erityismaininnan arvoisen joustavasti. Tuntuman kanssa on myös kehitytty, mutta esteillä huomasi sen, että kun Lotta hiemankin nykäisee enemmän, katoaa mun osalta tuki ja tuntuma, ja näin on kilometrin mittainen kiitomato valmiina! :D



Mutta koko ajan suunta on ylöspäin, pidetään lippu korkealla! ;) Ajatuksena olisi ajaa vielä toisen kerran tammikuun aikana Ruskolle estereeneihin, sekä jatkaa siitäkin eteenpäin 2krt/kk-taktiikalla. Myös kouluvalmentajaa olen etsiskellyt sekä varteenotettavia vaihtoehtoja löytänytkin!

Kuinka usein te valmentaudutte? Missä lajeissa? Miksi?

perjantai 6. tammikuuta 2017

Tallivideopostaus

Kuvasin tallivideopostauksen tiistaina 3.1. Laatu on by Huawei, koska lyhyempi objektiivini on edelleen rikki, enkä ole saanut vielä uutta hommattua.
En tiedä onko vedenkeitto hirveän mielenkiintoista, mutta koska tällä hetkellä se on suurin asia mitä tallilla teen (ei ehkä ihan... mutta melkein :D), niin tuli sitä sitten videollekin ;)



Kertokaa ihmeessä, mitä piditte, ja haluatteko jatkossakin tällaisia arkisempia videoita..?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Hevoseltani olen oppinut -postaushaaste

Moikka taas! Melkein mestari -blogin Vilma haastoi mut tällaiseen postaukseen, jossa vähän muistellaan menneitä; mitä olen hevoseltani oppinut?
Koska mulla on (ollut) kaksi heposta, niin suodaan "heille" molemmille omat osuudet tästä postauksesta. Molemmat, niin Prinssi kuin Lotta, ovat kuitenkin opettaneet hurjasti asioita, jotka ovat tosin olleet ihan erilaisia keskenään. Ensiponin kanssa käydään yleensä kaikki perusmokat läpi, ja toisen hevosen kanssa voidaan sitten möhläillä kaikki toiseen kertaan, koska kolmas kerta toden sanoo ja kertaus on opintojen äiti keskittyä varsinaiseen, ja keksiä uusia mokia, oppia jotain muutakin, kuin vain itsestäänselviä asioita! :D
  Osa näistä opituista jutuista on erittäin konkreettisia, osa vähän laajempia ja "syvällisempiä". Mutta eiköhän aloiteta!


Ensimmäinen päivä poninomistajana! Prinssi 16v ja Senni 12v 3.2.2013

PRINSSILTÄ OLEN OPPINUT...

hevosenomistajuuden hyvät ja huonot puolet niin hyvin, että olen jopa osannut tarvittaessa vinkata omaa hevosta pohtivalle "harkitse tarkkaan, mieti vielä, ole vain tyytyväinen ratsastuskouluun tai vuokrahevoseen". Ei vaan, mitään en vaihtaisi! Mutta silti, jos joku nyt kysyisi multa, niin suosittelisin miettimään vielä vuoden ja arvostamaan niitä muiden vastuulla olevia hevosia. Näin en todellakaan uskonut ikinä sanovani 4 vuotta sitten :D
Sen olen oppinut, että säätiloihin ei voi vaikuttaa edes 25 asteen pakkasella, vaan silloin mennään eikä meinata. Sen, että hevosen huolto on oikeasti kokonaan omalla vastuulla aina varusteiden sopivuudesta matolääkkeisiin asti. Sen, että eläinlääkärikäyntejä voi oikeasti tulla tosta vaan, eikä ne aina pääty hyvin. Sen, että puuta kannattaa hakata vaikka ammatikseen, jos jossain vaiheessa hevosenomistaminen sujuu mallikkaasti. Mutta myös sen, että voin kävellä tallille, ottaa hevosen ja itse päättää, mitä sillä teen. Sen, että voin vaikka vetää kaljuksi koko ponin ilman ainuttakaan vastalausetta keltään. Sen, että se on mun silmäterä, tärkein asia maailmassa ja ykkösprioriteetti, vaikkei aina siltä tunnukaan. Sen, että se on mun oma ja mä olen sen oma.

mitä hevonen tarvitsee. Ennen kengitys, madotus, rokotus, raspaus ym. rutiinijutut oli mulle pelkkiä sanoja, enkä tiennyt varmaksi kengitysvälin pituutta tai laitettavia rokotuksia. En ollut koskaan ajatellut, että laiduntamisesta voisi tulla muuta haittaa kuin mahaa, tai mistä nesteet hevosen jaloissa johtuu - jos niitä joskus löysin. Olin kaikinpuolin erittäin tietämätön kaikesta siitä, mitä en edes tiennyt!
Näitä Prinssi ei nyt itse kädestä pitäen opettanut, mutta sen kanssa ja myötä kaikki tällaiset asiat käytiin läpi.

eroahdistuksen voittamista. Alkuun ei poni voinut olla yksin tallissa, saatika siten, että joku lähti sieltä pois. Yksin maastoilu ei tullut kuuloonkaan, ja pahinta oli, jos Prinssi iski silmänsä johonkin yhteen tammaan - se tarkoitti sitä, ettei poni muuta nähnytkään kuin sen yhden tamman.
Pikkuhiljaa hyvä tuli, kun itse rohkaistuin ja opin tuntemaan ponin metkut. Loppuaikoina jopa yksin maastoilu oli täysin mahdollista.

pukeissa pysymisen, sillä tuona eroahdistusaikana niitä ilmeni aina rodeosarjana, kun se jäi yksin kentälle. Nykyään pysyn satavarmasti peruspukeissa, ja viimeksikin Lotan intoillessa satutin vain selkäni, kun en joustanutkaan pompuissa niin paljoa, kuin ehkä olisi ollut tarve :'D

kilpailemisen ABC:n, missä muuten Prinssi oli oikeasti hyvä. Se meni aina ykkösellä traikkuun, käyttäytyi asiallisesti kisapaikoilla ja hyppäsi kaikki esteet mukisematta - kaikki 4 kisat ilman ainoatakaan kieltoa tai pudotusta! P:n ansioista tulikin saatua sen kesän aikana muutama ruusukekin. Siitä sain ihan älyttömästi itsevarmuutta, ja fiilistä "ei tämä olekaan mahdotonta".

kokeilemaan rohkeasti uusia juttuja, kuten esimerkiksi ajoa, uittamista ja kaulanaruilua. Tuo kärryttelyhän alkoi niin, että ostin kärryt ja valjaat ja ilman mitään omaa ajokokemusta alkoin opettaa Prinssiä kyseiseen hommaan. Muutaman ohjasajokerran jälkeen kärryt perään, ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin, ja ihan hyvin homma luisti! Uittamisessa kävi kantapään kautta ilmi, ettei Prinssi älyä pitää päätä pinnalla ihan kuin uppoaisi :D. Kaulanaruilut sujuivat erittäin hyvin, ja edelleen muistan, kun joskus täysin ilman varusteita hyppäsimme jopa yksittäistä estettä kentällä - välillä vähän puskan kautta ;)

Prinssin kanssa tuli tietysti opittua varmasti 99% mun hevostietämyksestä, joten kaikkea en nyt tuo yksittäin esille. Olin kuitenkin hyvin amatööri ja suoraan ratsastuskoulusta vetäisty, eli opittavaa oli tietysti paljon - kaikki. Eikä Prinssikään aina päästänyt helpolla, ja vaikka aina selvittiin hyvällä tai vähemmän hyvällä menestyksellä, niin aina selvittiin.

9. päivä Lotan kanssa, ensimmäisissä kisoissa. 13.3.2016 c. Alina Martinantti

LOTALTA OLEN OPPINUT...

esteratsastuksen salat. Että ei se ole mikään "nyt ylitetään este", vaan siihen kuuluu miljoonabiljoonatsiljoona muutakin asiaa. Lotta on ollut ihan huippu opetusmestari; jos mä teen oikein, niin Lottakin tekee, mutta jos mä mokaan, niin Lotta ei tee. Usein se on kyllä pelastanutkin monissa tilanteissa, mutta myös opettanut mulle sen, ettei kaikki ole niin itsestäänselvää. Suuremmista virheistä se jopa suuttuu ja ilmoittaa, että tämä ei käy pukkaamalla tai ohjia repimällä, mutta aina se antaa anteeksi. Ja mä olen niin perso kehumaan ponia aina, jos mä teen pienenkin ylimääräisen virheen. Olen tainnut ennenkin kertoa, että jos Lotta esteillä kieltää mun asettamasta huonosta paikasta, niin käännän sen vaan rauhassa pois ja kehun. Meinaan kuka sitä nyt suoraan kumoon aikoo hypätä :D

tammoista sen, että täytyy kysellä, neuvotella ja anella. Kerran kun heristät väärässä paikassa etusormea, niin hyvin pian näet vastassa keskisormen. Aina ei kuitenkaan pidä alistua kohtaloon, mutta siinä onkin hiuksenhieno ero - ja sitä olen nyt alkanut hiljalleen hahmottaa ;).
Lotta on kuitenkin saanut mut 50/50-tilanteeseen, kun puhutaan ruuna vs. tamma. On niillä siis jotain sellaista vetovoimaa ja katsetta, mitä ruunilla ei niin herkästi mun kokemuksien mukaan näe. Ehkä jonkinlainen äitimäinen vaisto..?

kammoista. Pääkammo, lastauskammo, ojakammo... Aina tarpeen tullen voi onneksi hypätä pystyyn, mutta todeta sen jälkeen, että homma onkin ihan ok.

oikeasta ratsastuksesta ja tavoitteellisuudesta. Lotan kanssa edetessä olen alkanut hahmottamaan sitä, minne yritän yltää: niin pitkälle kuin ikinä on mahdollista. Tavoitteet nousee, motivaatio ja into vain kasvaa, halua oppia lisää on kova! Lotan kanssa olen hoksannut sen, mitä siltä päivän ratsastukselta haen ja miten sen voin saavuttaa, miten se edistää tulevia koitoksia ja miten niistä päästä eteenpäin. Suunnittelen nykyään liikutukset, päivät ja viikot huomattavasti huolellisemmin kuin ennen, ja Lotan kanssa mennessä ja sitä seuraillessa olen oppinut oikeasti sen, että kaikella mitä sen hevosen kanssa tekee, on jotain merkitystä.

ruokinnasta, koska Lotta on vaatinut enemmän, kuin pellavaa mahalle ja jonkun vaan kivennäisen. Tai ehkä Prinssikin olisi tarvinnut, mutta tietomäärä oli silloin niin paljon pienempi, ja omaan silmään poni näytti ihan hyvältä, eikä se edes ollut juuri millään kulutuksella.
Lotalle sen sijaan oli pakko löytää hyvä ruokinta, ja Lotan siitä hyvästä ruokinnasta löytyy täältä lisää. Lotasta myös heijastuu niin hyvin niin ulkonäöllisesti kuin käytöksenkin puolesta se, mitä se syö ja ei syö, joten piti perehtyä asioihin vähän paremmin.

valmentautumisen merkityksen. Suuria ahaa-elämyksiä tuli alkuviikkoina kouluvalmennuksissa, mutta niitä ei voi verratakaan estevalmennuksiin! Voitte vaikka itse käydä katsomassa ja vertaamassa, kuinka paljon mun ratsastus ja meidän meno muuttui yhden pienen estevalmennuksen johdosta. Postauksia ja videoita löytyy tageista mm. sanalla estevalmennus.
Lotta muuttui viime keväänä niin huonoksi aina, kun viime kouluvalmennuksesta oli kulunut useampi viikko. Välillä ratsastettavuus oli täys nolla, sillä en tuntenut tuolloin vielä juurikaan Lotan nappuloita tai selvinnyt joka problemasta ilman valmentajan henkisesti mukana tulevaa ohjekirjaa.
Tällä hetkellä meillä ei itseasiassa olekaan ollenkaan koulupuolen valmentajaa, mutta sitä kyllä etsiskellään aktiivisesti!

Lotankin kanssa on tietysti opittu paljon muitakin asioita, joista osa on ollut jopa ihan samoja juttuja kuin Prinssillä. Kaikkien hevostenhan kanssa oppii aina niiden omasta käytöksestä, luonteesta, ratsastettavuudesta, heikkouksista ja vahvuuksista, eli niitä en alkanut nyt ruotia tässä sen enempää, kuin mitä aiemmista kohdista tuli ilmi. Myös itsestäänselvät ja liian ympäripyöreät asiat saa jäädä jonnekin myöhemmälle.

Mutta hei, kiitos paljon Vilmalle haasteesta, ja nyt itse haastankin blogit Anselmin askeleet, Team Nords Isak ja Donnan Matkassa. Tietysti kaikki muut halukkaat voivat myös toteuttaa postauksen, ja voisittekin valmiita postauksia linkkailla sitten alas! :)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lotan ruokinta

Moikka! Tässä tulee nyt pitkään suunnitelmana ollut postaus, jota olen halunnut jo kauan toteuttaa. Kyseessä on siis Lotan ruokinta, joka on viime aikoina muuttunut melko tiuhaan tahtiin ja siksi tämän postauksen teko on viivästynyt. Nyt kuitenkin olen saanut testailurumbat ainakin väliaikaisesti päätökseen, joten on hyvä aika avata teille sitä, millä tuo kaakki oikein kulkee! ;)

Ruokailua ex-kamun kanssa


Koska Lotta ei asu omalla tallilla, ei mulla ole sananvaltaa heinää tai ruokintakertoja koskevissa asioissa. Ruokinta säilöheinällä tapahtuu kolmesti päivässä: aamulla, klo 15 ja illalla. Yön syömiset tapahtuu hyvin täydestä heinäverkosta.

Sitten siihen "pääaiheeseen" eli mitä muuta Lotta syö ja miksi tähän on päädytty?
Kun Lotta meille saapui, sai se Forcen kivennäistä, Greenlinea ja pellavarouhetta ensihätään. Aloin etsiä kaikenkattavampaa rehua ja seilasin niin Racingin kuin Criollon tuotteiden välillä. Kaikissa oli kuitenkin niin suuret syöttömäärät, että ruokinta niillä tulisi melko kalliiksi ja yksi säkki riittäisi ehkä viikon. Kun tuli laidunkausi, ei uudella rehulla ollut enää niin kova kiire ja asia vähän jäi. 
Blue Chip Pro
Monien mutkien ja mietiskelyjen jälkeen päädyttiinkin nyt aivan uuteen, ennalta tuntemattomampaan, mutta sitäkin parempaan merkkiin! Lotta saa aamuin illoin 3dl Blue Chip Prota. Blue Chippiin päädyimme useastakin eri syystä: se on niin luonnonmukainen, että on ainoana rehuna ansainnut Ethical Award -palkinnon, siinä ei ole kokoviljoja tai melassia, syöttömäärät ovat hyvin pienet, erittäin maistuva nirsollekin, sisältää mm. pellavansiemeniä, joita olen tykännyt aiemminkin käyttää ruokinnassa sekä valmiiksi valkosipulia ja eucalyptusta hengitysteille... lista on pitkä! Muiden käyttäjien kokemukset puhuivat puolestaan; keskimäärin kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja yllättyneet positiivisesti BC:n vaikutuksesta.

 Ensimmäisen viikon jälkeen Lotan karva alkoi kiiltää silmissä ja katse kirkastui. Myöhemmin muutoksia on tapahtunut myös muuten ulkoisessa olemuksessa, ja Lotta vaikuttaa saaneen massaa ja muotoja lisää.
Blue Chip Pro
Blue Chipin lisäksi Lotta sai parin viikon lihotuskuurin Greenlinella ja öljyllä. Greenlinesta tuli valkuaista ja öljystä rasvaa. Nämä tehosivatkin sen ajan kun Lotta niitä suostui syömään, mutta nirsona prinsessana ei mössöt kelvanneet kauaa. Onneksi masua palautui mukavasti, joten enää ei näitä lihotusmömmöjä tarvitse väkisin L:lle syöttää.
Koska mulla on nyt vielä jonkin verran Greenlinea jäljellä, testasin tehdä siitä "pirtelöä" Lotalle! Pelkkää vettähän Lotta juo hyvin nihkeästi ämpäristä esim. treenin jälkeen, mutta lämmin ämpärillinen Greenline-pirtelöä (1dl Greenline + ämpärillinen lämmintä vettä (+ elektrolyytit)) uppoaa paljon paremmin. Yleensä koko ämpäri ei kuitenkaan mene, joten puolilleen juotuun ämpäriin lisään vielä vettä täyteen asti ja laitan yöksi karsinaan vähän laimeampana versiona. Sekin häipyy yön aikana mukavasti kokonaan.
Myös luonnollista E-vitamiinia Lotta sai enemmänkin suuren öljyn syötön aikaan, mutta nykyäänkin ilta-BC:nsä joukkoon.

Tällainen on siis Lotan ruokinta tällä hetkellä! 
Mitä teidän hevoset syö, miksi?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Bucket list - tavoitteet vuodelle 2017

Ah, ihanaa kirjoittaa tämän vuoden ensimmäinen postaus! 

Hyvin tämänhetkiseen vuodenaikaan sopiva kuva... Postausta täydentää otokset pitkin kulunutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Sen kunniaksi listaan tulevan vuoden tavoitteita ja suunnitelmia bucket list -hengessä niin Lotan kanssa kuin ilman, ja katsotaan, muistaisinko vaikka vuoden lopuilla kerrata täällä bloginkin puolella, että mitkä kaikki toteutuivat. Kerro toki myös omat tavoitteesi kommenteissa tai linkkaa oma postauksesi koskien kyseistä aihetta :)


Ensimmäiseltä yhteiseltä 90cm (c) Nora Rantanen
Ensimmäisistä kisoista ikinä (c) Alina Martinantti


(c) Katsu Saarela

Kilpailukorkeus 90-100cm
- Ja tämähän on kiinni vähän kaikesta, mutta sujuuhan nuo 90cm radatkin ihan hyvin, joten eiköhän niitä metrin ratojakin tule ainakin loppuvuodesta.

Säännöllisyys valmentautumiseen
- Tämä on _pakko_toteuttaa, sillä eihän kehittymisestä ja kilpailemisesta tule mitään, jos ei valmennusrytmit ole kohdallaan. Ihanteellista olisi, että koulupuolella saisin ohjausta kerta viikkoon, ja estepuolen valmennuksissa kävisin vähintään pari kertaa kuussa. Näiden lisäksi olisi erittäin hyödyllistä ja kehittävää käydä myös satunnaisesti vieraiden valmentajien kursseilla tai yksittäisissä valmennuksissa, mutta kaikki tämä on pitkälti rahasta ja kuskeista kiinni...

Useamman päivän kisareissu
- Uskon, että tämä tulee toteutumaan kerran tai parikin, mutta aina voi tulla mutkia matkaan. Pidemmät yön yli kestävät kisareissut ovat paljon yksipäiväisiä monipuolisempia, ja on mahtavaa omistautua pari kolme päivää vain ja ainoastaan hevoselle ja kisaamiseen. Usein isommilla kisapaikoilla, kuten esimerkiksi Ypäjällä, on majoittuvilla ratsukoilla myös hyvät ratsastusalueet käytettävänään, mikä on meille maneesittomille ihan huippua!

Fiilistelemässä elokuun alkupuolella 2016 Ypäjällä Opistohallissa, eräältä kisareissulta (c) Alina Martinantti
Lotan toka päivä Kaarinassa


Aina ei oo helppoo (c) Alina Martinantti
Startataan ainakin yksi koululuokka ja yksi maastoesteluokka
- Kyllä, eli ainakin joku helppo Öö käydään vetäisemässä... menee sitten läpi tai ei :D Toinen, mitä haluan ehdottomasti käydä koittamassa, on mennä harjoitusmaastarikisoihin, meinaan se ois ihan huippua! Ties vaikka meistä kuoriutuisikin kunnon dressagekaksikko tai Lotta omaksuisi maastomopon aseman - tai ehkä jopa kenttää? ;)

Liikuntaa ratsastuksen ulkopuolella
- Lenkkejä, kuntosalitreenejä, lihaskuntoa... Lotta kun tuppaa viemään ison osan ajasta ja jaksamisesta, mutta tosiasiassahan mulla on kyllä aikaa, kunhan vaan ryhdyn tekemään asioita! Laiska mikä laiska, mutta tähän haluan ehdottomasti muutosta. Liikunta ratsastuksen ohella vaikuttaa myös tietysti ratsastamiseen, mikä on pelkkää plussaa, ja sen pitäisi motivoida mua vielä entisestään.

5 vierasta hevosta
- Eli mun "täytyy" ratsastaa vähintään viidellä eri hevosella vuoden aikana Lotan lisäksi. Etenkin tuntiratsastajien korvaan tämä saattaa kuulostaa vähän hölmöltä, mutta todellisuudessa sitä tulee melko harvoin noustua muiden, kuin Lotan selkään. Toivottavasti saan paljon erilaisia hevosia alleni vuoden mittaan, sillä se jos mikä opettaa ratsastamaan!

Prinssin kanssa uimassa 2015 (c) Katsu Saarela

Uimareissu
- Sinänsä jännää, ettei tätä tullut toteutettua viime kesänä, sillä meillä on kuitenkin uittopaikka hevosille muutaman sadan metrin päässä tallista. Kahlaamassa kyllä käytiin useaankin otteeseen, mutta kunnon uiminen jäi toteuttamatta. Uiminen olisi kyllä todella hyvästä hevoselle ja lihaksistolle, joten tulevana kesänä mennään varmasti vierailemaan syvemmilläkin vesillä ;)

Pulkkaratsastus
- Tuleville päiville on jopa luvattu lunta, joten tätä voi koittaa jo ehkä ihan lähipäivinä! Täytyy kyllä harkita hevonen tarkkaan, sillä Lotan soveltuvuudesta en ole aivan varma... Mutta se selviää kokeilemalla.