TALVI!

Kyllä, vihdoin ja viimein on tänne tullut talvi! Siis 24.2.!? Viikon päästähän on ensimmäisen kevätkuukauden vuoro, mutta mikäs siinä.

Puhelinlaatu.

Nyt kun vihdoin lunta tuli, niin eiköhän sitä tullutkin sitten oikein kunnolla. Pelloilla lumikinos yltää ajoittain ihan polviin saakka, joten siellä onnistuu pienet hankijumpatkin oivasti. Vihdoin, tätä on oikeasti odotettu.
  Oikeastaan jos itse olisin voinut valita, niin ennen keskiviikkona alkaneita lumimyrskyjä sää olisi muuttunut päivä päivältä lämpimäksi siten, että jo toukokuussa olisi hellelukemat mittarissa. Talvi olisi ollut taputeltu jäätikköineen, vesisateineen ja ainaisine luistinratoineen, maailman raivostuttavine ratsastustaukoineen. Vaan talvi olikin pelkästään nukkunut hieman pommiin, mutta siksipä heräsikin aiempaa voimakkaana... Toivottavasti myös lähtee yhtä nopeasti.

Hangessa mentiin siis eilettäin. Koska Lotan peruskunto ei ole tällä hetkellä huipussaan ja hankitreeni on erittäin raskasta, mentiin vain se hetki, että pöllöilyenergiat saivat kyytiä ja tuli hieman laukkaa alle. Yhteensä kentällä oltiin siis puolituntisen verran, minkä jälkeen Lotta oli hieman hikinen, muttei mitenkään loppuun rääkätyn oloinen. Pääasiassa tamman naamasta näki, että pieni laukkasessio oli ollut ihan miellyttävä kokemus! :D Muuten viimepäivät ovatkin kuluneet kävellessä, sillä pohjat ovat olleet pahimmasta päästä. Sunnuntaiaamu pyhitettiin sentään maneesireissulle, ja silloin päästiin myös laukkailemaan vähän enempi. Maanantai, tiistai sekä keskiviikko ovat olleet kuitenkin fyysisessä mittakaavassa, rasitukseltaan lähestulkoon vapaita, mikä heijastuu samantien käytöksessä. Meille on kyllä suotu hirmu joustava, mutta hevosen kanssa sinnikäs vuokraaja, joka jaksaa keleistä huolimatta käydä vielä ylimääräisiäkin lenkkejä, vaikka tällä hetkellä toi hevonen on suurimman osan ajasta ihan täys pelle.
  Tänään aamulla meillä oli aamuisen kävelylenkin jälkeen hieroja käymässä, joka totesi vihdoin ja viimein selän ihan hyväksi. Siitä ei siis tarvitse enää ottaa stressiä, vaikka kyllähän sitä täytyy kuitenkin ylläpitää monipuolisella jumpalla, hyvällä ratsastuksella ja varusteiden sopivuudella - mutta niinhän sitä pitää aivan jokaisen hevosen kohdalla. Takapää sen sijaan saisi aktivoitua, joten puomeja ja pieniä kavaletteja mahdollisimman paljon. Liukkaat kelit, kovat pohjat, irtoilevat hokit ja virheasentoinen toinen takakavio rajoittavat ja muokkaavat takasten liikeratoja, mikä näkyy siinä, että takaset menevät liikkuessa aika keskeltä. Se saattaa jatkossa heijastua polviin, joten nyt pitäisi saada jumit pois ja oikeanlainen lihasten käyttö hevosen ylälinjassa, jotta jalat voivat kulkea oikeaoppisesti, ja tätä myötä kavio kasvaa parempaan suuntaan ja oravanpyörä kaiken välillä voisi katketa. Onneksi mulla on tällä hetkellä erittäin ammattitaitoiset, pätevät ja mainiot hieroja, kengittäjä sekä niin este- kuin kouluvalmentaja!

Mutta nyt suunta on toivottavasti vain ja ainoastaan eteenpäin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! ;)

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää! Muistakaapas muistaa kaikkia neli- sekä kaksijalkaisia ystäviänne! ;)

1. Ystävällisiä kuvia c. Katariina Saarela

Koko helmikuu on tähän mennessä ollut kiireinen, mutta eritoten viime viikko vietettiin ihan hullulla tavalla! Meidän koulumme otti osaa erääseen kansainväliseen projektiin, minkä johdosta maanantaista perjantaihin kuljin varhaisesta aamusta alkuyöhön milloin missäkin. Yöunia on kertynyt huikeat neljä tai jopa viisi tuntia yötä kohden, joten lauantaiaamuna saapuessani kuuden maissa kotiin viemästä ulkomaalaisia vieraita lentokentälle, romahdin sängyn pohjalle ja nukuin yhteen putkeen miltei kahteen saakka iltapäivällä! Arkipäivinä talleillut kutistui siis väkisinkin yhteen torstai-iltaiseen pikamoikkaukseen, jolloin juoksutin lentoon lähtevää, vapaita viettänyttä Lottaa muutaman kierroksen... Lomat ovat nyt siis toistaiseksi done, ja on oikeasti pakko ruveta treenamaan, vaikka mikä olisi!
Lauantaikin meni juoksuttaessa, sekä sunnuntaina käväisimme vain melko pikaisesti ilman satulaa kentällä, sillä satula saapui toppauksesta vasta eilen. Täytyy toivoa, että selkä muuttuisi paremmaksi uusien toppausten myötä. Meillä on myös lainassa romaani, millainen on myös hankinnassa, jos Lotta nyt vaan testailuissa osoittautuu hyväksi sen kanssa.

2

3

4

5

Nyt pitäisi siis oikeasti päästä jo hommiinkin joskus, kun tuntuu siltä, että näitä taukoja tunkee tonneittain joka puolelta. Ei kenttäkään ole vielä ihan kondiksessa, mutta koko ajan päivä pitenee, aurinko paistaa ja lämpötilat kohoaa, eli samaa mittaa motivaation määräkin nousee. Mulla on tällä hetkellä kauheasti intoa päästä ratsastamaan enemmän ja enemmän, sekä muillakin kuin vain Lotalla. Kisakausikin on suunnitteilla, mutta sen aloittaminen nyt hieman viivästyy. Alunperin suunnittelin kauden starttauksen helmikuun 26. päivälle Artukaisiin, mutta siihen ei kyllä pystytä. Hyppytaukoa on kuitenkin tullut jälleen kerran, ja kisojen kanssa samalle viikolle pitäisi hierontakin hoitaa. Sen lisäksi ennen kisoja pitää saada kunnolla treeniä alle ja ainakin yksi estevalmennus. Yksi realistinen ajankohta voisikin olla 11.3., kun Ratsastuskeskus Tehossa on kisat. Siihen mennessä kaiken pitäisi kuitenkin olla kunnossa, ellei *kopkop* mitään ylimääräistä tapahdu...

6

7

8

9

10

11

Lottaa ei ole klipattu sitten ensimmäisen kerran jälkeen, sillä karva alkaa jo vaihtua. Sitä sileää, silkkistä kesäkarvaa odotellessa... Ei tuo tämänhetkinenkään paha ole, mutta lähempää katsottuna poni on täynnä tupsuja sekä karvasta on jo tullut karheaa. Onneksi ei nyt sitten tarvitsekaan käydä missään edustamassa, kunhan vaan omaa silmää miellyttää! :D

12

13

14 Lotta meditoi

15

16

17

Mistä kuvasta sä tykkäsit eniten?

Ihanteelliset olot

 Hevosvoimien viemää -blogit yhteistyön kautta tehty postaus. Muiden bloggaajien samasta aiheesta tehdyt postaukset löytyvät näistä osoitteista: http://my-finest.blogspot.fi/, http://elamaataallapain.blogspot.fi/, http://kissapedonviikset.blogspot.fi/

Mulle on aina ollut tärkeää hevosen hyvät olot. En kuitenkaan ole tiennyt asioista paljoa, joten en ole osannut paljoa vaatiakaan. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin perehtynyt ehkä vähän liikaakin kyseiseen asiaan, ja nykyään itseäni kiinnostaa todella paljon hevosen lajinomaisesti parhaiden olojen sekä kilpailevan urheiluhevosen elämän yhdistäminen. Ne kun tuntuu kulkevan hyvin harvoin käsikädessä...

Tiedän ja tunnen ihmisiä, joiden ajatusmaailmassa hevonen on urheiluväline, vaikkeivat he sitä edes itselleen myönnäkään. Tiedän ja tunnen myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä hevosella kuuluu olla samanlaiset olot kuin joskus lajin alkuaikoina - villeinä ja vapaina.
Entä oma ajatusmallini? Lotta on mulle kumminkin lemmikki ja ystävä, mutta samaan aikaan myös treenaamme ja kilpailemme parhaamme mukaan. Haluaisin siis saada sekä hevoselle että treenaamiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet. Ja mitä se sitten tarkoittaa, niin sitä nyt avataan tässä!

Välttämätön ex-tarhakaveri

 Lottahan on jo kokopäivätarhauksessa, ja se onkin ihan ehdoton. Tarha olisi kuitenkin parhaimmillaan oikeasti suuri peltoineen, metsineen ja muine virikkeineen. Sellaisia näkee jos koskaan kilpailevilla hevosilla, vaikka hevosen omaehtoinen liikunta monipuolisessa maastossa itsekseen ja kaverin kanssa olisi äärimmäisen tärkeä lihaksistolle, muulle kropalle sekä mielelle. Lajitoverikin on siis mielestäni välttämätön, jotta hevonen pääsee purkamaan tunteitaan toiselle hevoselle. Tällä hetkellä Lotalla onneksi onkin huippukiva tarhakaveri!
Nyt on onnistuttu myös testaamaan käytännössä vapaa heinä Lotalla, ja se toimiikin paremmin kuin hyvin! Tallilla jaetaan heinät aamulla, kertaalleen päivällä sekä illalla, joten välit ovat melko pitkiä, jos heinää saa vain vähän kerralla. Nyt kuitenkin tammat saavat tarhaansa jokaisella ruokinnalla niin paljon safkaa, että se riittää helposti seuraavaan ruokintakertaan. Eivätkä ne suinkaan ahmi kaikkea suoraan, vaan säännöstelevät itse hyvin syömistään, ja nauttivat aina fiiliksen mukaan pitäen itsenäisesti pausseja. Neideillä on tarhassaan heinälaatikko, joten mitään ei poljeta tai mene hukkaan. Nykyään en siis stressaa heinäväleistä tai yritä ehtiä itse tiettyihin aikoihin tallille antamaan väliheiniä, kun systeemi on nyt aika kätsä.

Kun hevonen asuu tallissa, toivon sisälämpötilan olevan mahdollisimman lähellä ulkolämpötilaa, paitsi pakkasella toki plussan puolella sekä kesähelteillä hieman viileämpi. Sisäilma tietysti raikas ja talli muutenkin ilmava, eikä missään nimessä karsinoiden väleille umpiseiniä. Yöksi heinäverkkoon paljon heinää, kuten itse teenkin. Tallissa vietetty aika ei saa mielestäni ylittää puolta vuorokautta, sillä eihän hevonen nuku samalla tapaa kuin ihminen lähes kymmentä tuntia, vaan syvässä unessa se saattaa viettää vain tunnin yössä!

Entä mitä itse kaipaan? Noh, kuiva ja huoneenlämpöinen satulahuone, huikeat sosiaalitilat, lämmin hoitopaikka sekä pesukarsina säädettävällä vedellä. Myös hevosen hyväksi hyväpohjaiset kenttä sekä maneesi, unohtamatta hienoja maastoreittejä. Mutta kenellepä nyt tällaiset ei kelpaisi? Niinpä, mutta tulipahan mainittua.

Kuulostaako tutulta, vai ovatko omat visiosi aivan päinvastaiset? Kerro toki, sillä itseäni kiinnostaa ihan hirveästi kuulla muiden ajatuksia kyseisestä aiheesta!

On vuosi kulunut.

2.2.2013 pieni poniprinsessa sai ikioman Prinssi-ponin, joka hallitsi valtakunnassa kolmen ikimuistoisen vuoden ajan.

29.1.2016 toisin kuin perinteisessä sadussa, nukahti Prinssi ikiuneen, eikä edes prinsessan pusu enää herättänyt sitä. Siitä huolimatta muistot elää vahvempina kuin yksikään nykyhetki, joten niitä vaalikaamme ja Prinssin muistoa kunnioittakaamme.

Maailman paras poni, Lill-Prins ♥

Vuodenpäivät on jo hän ikiuntaan nukkunut, kanssa muiden kauniiden tähtien halki taivaan laukannut.

 

On kyllä ollut tammikuu

Tammikuu on ollut kaikinpuolin kovin ristiriitainen. Ratsastuksellisesti on koettu useampaan otteeseen huikeita ylämäkiä Lotan kanssa, mutta aina sinne niitä välilaskujakin on mahtunut. Blogi on elänyt taatusti keskimääräisesti aktiivisimman kuukauden ikinä, sillä tammikuussa postauksia tuli yhteensä 11 kappaletta. Itseasiassa nuokin kaikki tulivat kolmen viikon sisällä, sillä viimeiset about 10 päivää ovat olleet hyvin hiljaisia. Jotenkin on vaan tullut taas se mood, että kerrottavaa olisi, mutta aivot eivät kykene jäsentelemään palasia kohdalleen, jotta asiat saisi edes omassa päässä järkevään järjestykseen - saatika sitten muiden ymmärrettäväksi tekstipohjalle! Yritän nyt kuitenkin jotain viimeaikaisista tapahtuneista kerrata.

Kenttä on nyt ollut kuin luistinrata. Tänään siihen satoi onneksi pari milliä lunta päälle hieman tuomaan pitoa, mutta se toisaalta myös osittain estää hahmottamasta liukkaampia kohtia. Ponilla on kyllä hokit alla, muttei 4 pieneen nastaan per jalka voi ihan täysin kuitenkaan luottaa. Mutta koska kenttä on ollut ihan super huono, niin nyt on sitten vaan yritetty soveltaa jotain. Pari kertaa viikossa on päästy käymään maneesilla, ja viimeksi sunnuntaina hypättiin! Viime hyppykerrasta olikin jo aikaa, ja nyt tulee taas olemaan muutaman viikon tauko, ellei jonkinlaisia innari-, kavaletti- tai puomijumppailuja lasketa. Ajatuksena olisi tällä hetkellä keskittyä vahvistamaan laukkaa ja takapäätä erilaisilla tavoilla, kuten pellolla laukkaamalla isosti, jumppaamalla puomikalustolla, maastoilemalla mäissä ja tottakai kouluvalmennuksissa. Laukan kehitys -projekti nousi pintaan taas eilisessä, tiistai-iltaisessa kouluvalmennuksessa. Laukka on kyllä valmentajan mukaan parempi kuin kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta onhan se kumminkin ihan raakaa.
Alhaalla on kuitenkin video mun selostuksen kera sunnuntaisista hyppelöistä. Nyt tuli huomattua, ettei nämä ääniraidalliset videot ole mun juttu ollenkaan, sillä en osannut sanoa paljoa mitään omasta menostani :D Todennäköisesti olen vain liian kriittinen, enkä täten lähde laukomaan kaikkea päähän pulpahtavaa, enkä kyllä tuossa ehdikään. Silloin rajoittuu se, mitä kaikkea voin ilmaista ja sanoa, enkä enää pysy omissa ajatuksissanikaan perässä. Mutta tulipahan tehtyä ja nyt sitten julkaistuakin!

Perjantaina meille tulee satulaseppä sovittamaan Lotan satulaa. Jos penkki on toppauksia lukuunottamatta hyvä, niin se topataan kuntoon ja symmetriseksi, mutta mikäli satula ei olekaan ok, niin sitten alkaa sellainen kuuluisa, toivoton satularumba. Toivotaan kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa... Joka tapauksessa, sitten kun on menty ainakin viikko uudella satularatkaisulla, tulee taas hieronta.

Nyt en kuitenkaan tämän enempää saa mitään mieleen! Mulla ei ollut edes mitään muistikuvaa siitä, mitä viimeksi kerroin, joten piti jopa käydä lunttaamassa edellisestä postauksesta. Toivon vain, ettei mitään supertärkeää unohtunut. Ehkä se, että mä olen nyt pari päivää vuorotellen syönyt kurkkupastilleja, yskinyt, niistänyt ja köhinyt, joten nyt pidetään sormet ristissä, ettei tästä tule mitään kuumetautia, vaan mahdollisimman nopeasti ohi kulkeva flünssan poikanen... Siksipä siirrynkin tästä nyt vaan suosiolla rentoon loppuillan viettoon näin alkaneen helmikuun kunniaksi!