Mutta kuten mainitsinkin, niin en ollut tosiaan tänä peruskoulun huipentumana koulussa vastaanottamassa ruusuja sun muita, vaan tein siihen aikaan tallihommia Savonlinnassa. Lähdin siis perjantaina suoraan koulusta Helsingin kautta Savonlinnaan kahdeksi viikoksi leiriavustajaksi Vuohimäen Ratsastuskoululle. En halunnut täksi kesäksi mitään kuukauden kahdeksan tunnin työpäiviä kuten viime vuonna ei-niin-mukavassa työpaikassa, vaan leiriapparin pesti vaikutti paljon viihtyisämmältä. Rahaahan ei tietystikään ole niin paljoa käytettävissä kesälomalla, mutta valitsinkin ihan tarkoituksella enemmän vapaa-aikaa ja todennäköisesti kivan "työpaikan" - ja olihan se ihan super!
 |
| Viltsu ja Tomppa rallittelemassa! |
Meidän kahden leiriavustajan hommiin kuului siis ensisijaisesti leiriläisten avustamista, ohjaamista, valvomista, leikittämistä ja viihdyttämistä. Teimme myös osamme aamutallissa vieden hevosia ulos, lakaisten ja karsinoita siivoten. Herätys oli jokaisena aamuna tarkalleen 6:53, kun hevosia lähdettiin kuskaamaan ulos seitsemältä. Aamutallin sekä aamupalan jälkeen loppupäivä olikin sitä itse leirityötä, eli leiriläisten auttamista niin varustamisessa, ratsastustunneilla kuin hevostelun ulkopuolisissakin asioissa. Järkkäsimme myös ensimmäiselle kokonaiselle päivälle leirikasteen, josta tykättiin sekä jatko- että esteleiriläisten keskuudessa. Tällaisista jutuista koostuivat leiripäivät, ja viikonloput hevoset lomailivat, joten saimme itsekin hieman vapaammat päivät tuolloin. Kävimme avustajaparini Jennyn kanssa myös Savonlinnan keskustassa (kaikkien niiden päiväunien lisäksi), joka oli kyllä kieltämättä ihan hauska mesta! :D
Kaikki Savonlinnassa sujui siis hyvin! Matkat olivat tottakai aika pitkät, ja etenkin menomatka tuntui todella hitaalta, kun ei osannut sanoa yhtään mitä tuleman pitää. Vastassa oli kuitenkin erittäin viihtyisä miljöö ja super mukavaa porukkaa niin ihmisten kuin hevostenkin osalta. Ensimmäisen yöni nukuin päätalossa, jossa leiriläiset majoittuvat, mutta sen jälkeen loppuajan meillä oli Jennyn kanssa yhteinen "sviitti" tallirakennuksen yhteydessä. Asuimme siis pyöreän mallisessa huoneessa, erillisessä osassa, joka oli kylläkin tallissa kiinni. Siellä meillä oli kerrossänky, pirttipöytä ja pientä keittiövarusteluakin - oikein söpö ja kätsy kämppä vanhoine julisteineen! :)
Kaikki Savonlinnassa sujui siis hyvin! Matkat olivat tottakai aika pitkät, ja etenkin menomatka tuntui todella hitaalta, kun ei osannut sanoa yhtään mitä tuleman pitää. Vastassa oli kuitenkin erittäin viihtyisä miljöö ja super mukavaa porukkaa niin ihmisten kuin hevostenkin osalta. Ensimmäisen yöni nukuin päätalossa, jossa leiriläiset majoittuvat, mutta sen jälkeen loppuajan meillä oli Jennyn kanssa yhteinen "sviitti" tallirakennuksen yhteydessä. Asuimme siis pyöreän mallisessa huoneessa, erillisessä osassa, joka oli kylläkin tallissa kiinni. Siellä meillä oli kerrossänky, pirttipöytä ja pientä keittiövarusteluakin - oikein söpö ja kätsy kämppä vanhoine julisteineen! :)
 |
| Meidän niin kovin siisti pöytä... tokana päivänä? |
Kaksi viikkoa menivät kuitenkin melkoisen nopeasti, ja harkitsin vahvasti, jos lähtisin uudestaan parin viikon päästä Opera Games -kisoihin töihin, mutta tuona ajankohtana reissu olisi aika hankala järjestää. Nytkin ensimmäisen viikon Lotta vain lomaili ja maastoili muutamaan otteeseen vuokraajan kanssa ja toisen viikon se oli Essin läpiratsastettavana. Enempää en sille tai meille turhia lomia haluaisi, eikä ole kyllä resursseja viedä sitä Essillekään niin tiuhaan. (vaikka se olisi kyllä kieltämättä ihan kivaa ;)). Niinpä se nyt jää väliin, mutta enköhän mä suuntaa viimeistään ensi kesänä joksikin aikaa takaisin tuonne itärajalle; oli meinaan sen verran huippu kokemus ja niin kivoja ihmisiä!
 |
| Poseeraukset kesken suojien oton :D |
 |
| Vappu(pallo)! |
Lotta oli siis viime viikon kouluvalmentajallani Essillä (Essi L. Dressage) läpiratsastuksessa. Olen itse sen verran kehno ja erittäin hyvä tuomaan ratsastuksellisesti hevosen huonoja puolia esiin, joten Lotan on hyvä kokea silloin tällöin tietynlainen nollaus. Alkuun se oli nytkin ollut ilmeisesti hieman työmotivaation menettänyt rennon loman ansioista, mutta viimeisinä päivinä tamma muuttui kuitenkin jo hyväksi! Maanantaina kävin itse selässä, ja pakko sanoa, että jotain ihmeellistä on näiden kahden viikon aikana tapahtunut sekä mussa että hevosessa. Vaikken Savonlinnassa ratsastanut kuin maastossa, niin tauon myötä jonkinlaisen tasapainon sieltä sai mukaansa. Tai sitten olin niin pahinta pelkäävänä noustessani Lotan selkään, että yllätyinkin omista sekä hevosen taidoista. Tai ehkä niiden kymmenien ratsastustuntien katsominen sai omankin aivotoiminnan kehittymään ihan käytäntöön asti - ken tietää.
Maanantaina kuitenkin vain hölkkäilin rennosti reilun puoli tuntia kaikkia askellajeja kevyesti taivutellen, nauttien hyvästä fiiliksestä, mutta tänään valmennuksessa oli vaatimustaso jo korkeammalla. Essi osaa kieltämättä löytää etenkin ne hevosen heikkoudet, jotka samalla heijastuvat muhunkin, ja asettaa haasteita ihan kunnolla. Lotan suuri heikkoushan on sen takaosa, joka jää (vielä toistaiseksi ;)) aika vaisuksi. Niinpä työstettiin sitä vaativia juttuja ja aloitettiin tekemällä kahdeksikkoa, jonka diagonaalikohdalle tulee pohkeenväistöä. Ensin käynnissä, mikä ei sinänsä tuottanut mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, ja siinä lähinnä mun istuntaa ja apuja työstettiin ja korjattiin. Esimerkiksi katse ja painoavut oikeaan suuntaan olivat milloin missäkin, mutta ainakin itselle tuntui niissäkin parannusta nopeastikin. Vaikeustasoa nostettiin ja Lotankin piti alkaa miettimään oman kroppansa ja koipiensa käyttöä, kun mukaan tuli väistön sisällä siirtyminen raviin. Lotta olisi kauhean mielellään paennut koko juttua ja alkuun se koittikin säntäillä minne vaan pois hommista. Parin toiston kautta siirtymiset kuitenkin rentoutuivat eikä L enää turhautunutkaan. Tämän jälkeen otettiin väistöjä vielä ravissa, mikä ei ollut sekään niin vaikeaa, kuin siirtymiset. Juurikin siirtymisissähän takaosa on kovassa käytössä, mikäli hevonen käyttää itseänsä oikein, joten heikon takaosaston omaavalle Lotalle siirtymiset vaativat oikeasti ponnistelua, vaikka niin yksinkertaisilta ne kuulostaakin.
Ja jälleen nostettiin vaikeustasoa, sillä seuraavaksi tehtiin avotaivutusta käynnissä, josta suoristus unohtamatta asetusta, ja siirtyminen raviin, josta takaisin käyntiin ja avoon. Alkuun olin itsekin vähän hämilläni tämän tehtävän suhteen, kun kesti hetken hahmottaa koko asia, mutta parin kokeilun jälkeen sain jutun juonesta kiinni. Käynti-ravi-siirtymisien jälkeen samaan tapaan, mutta raviavosta laukkaan. Ja se oli siis oikeasti vaikeaa! Nostot paranivat todella paljon, mutta L lähti herkästi juoksemaan selättömästi alta, mikä jatkui aina takaisin siirtymisenkin läpi. Siinä sai itsekin oikeasti valmistella, miettiä ja ennakoida, että miten saa hevosen pidettyä kasassa levahtamatta pitkäksi. Parin kiitoravin ja töks-siirtymisen jälkeen panostin yhteen siirtymiseen koko aivotyöskentelyni 100% kapasiteetin verran, jolloin viimeinen siirtyminen tuntui jo oikeasti ihan kivalta!
Tällaisten valmennusten jälkeen tulee niin ihana fiilis, kun on oikeasti saanut tehtyä ihan kunnolla jotakin paremmin ja oikein. Lotankin asenne muuttui paljon motivoituneeksi, vaikka sillä noita asenneongelmia onkin kaiken suhteen. Tällä kertaa tuli kuitenkin työvoitto ja mäkin sain pidettyä kärsivällisyyteni, joten kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! ;)
Niin, tarkemmin vielä sitä, miksen Opera Games -kisoihin pysty tänä vuonna lähtemään. Ajankohta on siis huono sitä varten, että me muutetaan! Tai siis Lotta muuttaa, mutta onhan se mullekin perjaatteessa jonkinlainen muutto, kun talli on mulle aika lailla se toinen koti.
Syy tälle muutolle on enimmäkseen maneesinpuute. Viime talvi oli jotain niin epätoivoista, että siihen en ryhdy enää ikinä. Niinpä päätimme nyt jo hyvissä ajoin siirtyä maneesitallin suojiin, koska syksyllä kaikki paikat ovat aika varmasti jo täynnä. Ja mikäs siinä - kyllä mulle kelpaa näin kesälläkin neljä kenttää ja maneesi! Kuten jotkut teistä tietää, niin mä olen tosi tarkka myös siitä, että Lotta pääsee ulkoilemaan kunnolla kaverin kanssa, mutta onneksi tällaisestakaan ei tarvitse tinkiä, kuin ei myöskään ruokintaväleistä - uudessa tallissa heinät jaetaan viidesti päivässä, mitä arvostan suuresti! Nyt täytyy enää toivoa, että Lotta sopeutuu uudelle tallille, mutta onneksi se tuntuu olevan aika sopeutuvainen eläin. :)
Näin ollen siis seuraavat kaksi viikkoa tulee menemään tavaroita läpi käyden ja muuttoa järjestellen, sillä traikku suuntaa heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä uudelle tallille.
Noh, siinä nyt olikin kaikki mitä on jäänyt kertomatta, joten ehkä ensi postauksessa voi jo kertoa ihan vain yhden asian! ;)
Maanantaina kuitenkin vain hölkkäilin rennosti reilun puoli tuntia kaikkia askellajeja kevyesti taivutellen, nauttien hyvästä fiiliksestä, mutta tänään valmennuksessa oli vaatimustaso jo korkeammalla. Essi osaa kieltämättä löytää etenkin ne hevosen heikkoudet, jotka samalla heijastuvat muhunkin, ja asettaa haasteita ihan kunnolla. Lotan suuri heikkoushan on sen takaosa, joka jää (vielä toistaiseksi ;)) aika vaisuksi. Niinpä työstettiin sitä vaativia juttuja ja aloitettiin tekemällä kahdeksikkoa, jonka diagonaalikohdalle tulee pohkeenväistöä. Ensin käynnissä, mikä ei sinänsä tuottanut mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, ja siinä lähinnä mun istuntaa ja apuja työstettiin ja korjattiin. Esimerkiksi katse ja painoavut oikeaan suuntaan olivat milloin missäkin, mutta ainakin itselle tuntui niissäkin parannusta nopeastikin. Vaikeustasoa nostettiin ja Lotankin piti alkaa miettimään oman kroppansa ja koipiensa käyttöä, kun mukaan tuli väistön sisällä siirtyminen raviin. Lotta olisi kauhean mielellään paennut koko juttua ja alkuun se koittikin säntäillä minne vaan pois hommista. Parin toiston kautta siirtymiset kuitenkin rentoutuivat eikä L enää turhautunutkaan. Tämän jälkeen otettiin väistöjä vielä ravissa, mikä ei ollut sekään niin vaikeaa, kuin siirtymiset. Juurikin siirtymisissähän takaosa on kovassa käytössä, mikäli hevonen käyttää itseänsä oikein, joten heikon takaosaston omaavalle Lotalle siirtymiset vaativat oikeasti ponnistelua, vaikka niin yksinkertaisilta ne kuulostaakin.
Ja jälleen nostettiin vaikeustasoa, sillä seuraavaksi tehtiin avotaivutusta käynnissä, josta suoristus unohtamatta asetusta, ja siirtyminen raviin, josta takaisin käyntiin ja avoon. Alkuun olin itsekin vähän hämilläni tämän tehtävän suhteen, kun kesti hetken hahmottaa koko asia, mutta parin kokeilun jälkeen sain jutun juonesta kiinni. Käynti-ravi-siirtymisien jälkeen samaan tapaan, mutta raviavosta laukkaan. Ja se oli siis oikeasti vaikeaa! Nostot paranivat todella paljon, mutta L lähti herkästi juoksemaan selättömästi alta, mikä jatkui aina takaisin siirtymisenkin läpi. Siinä sai itsekin oikeasti valmistella, miettiä ja ennakoida, että miten saa hevosen pidettyä kasassa levahtamatta pitkäksi. Parin kiitoravin ja töks-siirtymisen jälkeen panostin yhteen siirtymiseen koko aivotyöskentelyni 100% kapasiteetin verran, jolloin viimeinen siirtyminen tuntui jo oikeasti ihan kivalta!
Tällaisten valmennusten jälkeen tulee niin ihana fiilis, kun on oikeasti saanut tehtyä ihan kunnolla jotakin paremmin ja oikein. Lotankin asenne muuttui paljon motivoituneeksi, vaikka sillä noita asenneongelmia onkin kaiken suhteen. Tällä kertaa tuli kuitenkin työvoitto ja mäkin sain pidettyä kärsivällisyyteni, joten kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! ;)
 |
| Juu eiköhän meidän suunta ole ihan vain ylöspäin. Mutta ei enää ehkä ihan näin konkreettisesti... |
Syy tälle muutolle on enimmäkseen maneesinpuute. Viime talvi oli jotain niin epätoivoista, että siihen en ryhdy enää ikinä. Niinpä päätimme nyt jo hyvissä ajoin siirtyä maneesitallin suojiin, koska syksyllä kaikki paikat ovat aika varmasti jo täynnä. Ja mikäs siinä - kyllä mulle kelpaa näin kesälläkin neljä kenttää ja maneesi! Kuten jotkut teistä tietää, niin mä olen tosi tarkka myös siitä, että Lotta pääsee ulkoilemaan kunnolla kaverin kanssa, mutta onneksi tällaisestakaan ei tarvitse tinkiä, kuin ei myöskään ruokintaväleistä - uudessa tallissa heinät jaetaan viidesti päivässä, mitä arvostan suuresti! Nyt täytyy enää toivoa, että Lotta sopeutuu uudelle tallille, mutta onneksi se tuntuu olevan aika sopeutuvainen eläin. :)
Näin ollen siis seuraavat kaksi viikkoa tulee menemään tavaroita läpi käyden ja muuttoa järjestellen, sillä traikku suuntaa heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä uudelle tallille.
Noh, siinä nyt olikin kaikki mitä on jäänyt kertomatta, joten ehkä ensi postauksessa voi jo kertoa ihan vain yhden asian! ;)
