torstai 26. lokakuuta 2017

Pieni vaiko iso talli?

Kuten täällä on muutamaankin otteeseen käynyt ilmi, Lotta muutti heinäkuun alussa uudelle tallille. Vaihto pienestä maalaistallista monen kymmenen hevosen tallimaailmaan on kieltämättä melko iso harppaus sekä hevoselle että omistajalle, vaikka meillä se tuntuikin melko pehmeältä.

Uudella tallilla on paremmat treeniolosuhteet ympäri vuoden! Niclas Aromaan valmennuksesta
Ajattelin nyt vähän kertoa omia ajatuksiani tallinvaihdoksesta ja meidän sopeutumisestamme, kun muutosta on kulunut jo useampi kuukausi. Kerron hieman omia mielipiteitäni ja meidän henkilökohtaisia kokemuksia, sekä ylipäätään mitä eroja on isolla ja pienellä tallilla ollut.

Vanhalla kotitallillamme ehtisin olla asiakkaana neljän vuoden verran: viimeiseksi Lotan kanssa reilun vuoden sekä edellisen ponini kanssa kolmisen vuotta. Hevosia siellä oli kymmenisen kappaletta, eli ihmisiäkin sen verran, mitä tuollaisen hevosmäärän ympärillä yleensä pyörii eli ei mitään kovinkaan suurta laumaa. Kaikkiin siis tutustui todella hyvin ja syvällisempiäkin keskusteluja tuli karsinoita siivoillessa käytyä. Myös muiden hevosten luonteenpiirteet sekä jekut ja jäynät tiesi aika hyvin, kun kaikki tehtiin tiiviisti ja samojen heposten ympärillä hääri samat naamat. Sillä on puolensa ja puolensa, mutta itse koin asian hyvin positiivisena. Toisinaan sitä voi miettiä, että jos huonona päivänä tekisi mieli vaan sanoa se pakollinen "moi" kanssatalleilijoille ja sen jälkeen viettää hiljaa omassa rauhassa omia juttuja duunaillen, niin se saattaa vaikuttaa töykeältä niille normaalisti hyville juttelukavereille... Mutta toisaalta tuolla tunnettiin jo niin hyvin, että vaikkei joku jaksaisi jonain päivänä inahtaakaan, se oli ihan fine.
   Isolla tallillahan menee vain massan sekaan eikä muutenkaan tule pakkomoin lisäksi sanottua juurikaan muuta, kun tilaa on enempi ja "lauma" suurempi, jolloinka muihin ei tutustu niin paljon. Vaan kyllä ainakin itselleni on tullut muutamia parempiakin kavereita heti muuton jälkeen sekä kenen vaan kanssa tulee jotain jaettavaa, mikäli sille päälle sattuu. Suusta kiinni roikkumisesta pystyy vaan lintsaamaan helpommin, vaikka älkäähän toki käsittäkö väärin; olen pahimmillani todella sosiaalinen ja puhelias ihminen, joka yleensä myöhästyy etenkin tallilla kaikesta mahdollisesta puhevirran takia...

Vanhalla tallisquadilla maastossa! <3 Puhelinlaatu <3
Pienellä tallilla on varmasti helpompi vaikuttaa asioihin, kun muutoksia koskevia osapuolia on vähemmän. Tee-se-itse-ihmisen unelma onkin päästä fiksaamaan ties mitä systeemejä tarhoihin, säilytykseen, ruokintaan sun muuhun, mikä on varmasti yleisen järjestelyn ja toiminnan kannalta vaikeampaa isolla hevosmäärällä, jos tallivuoroja tekevällä on kymmeniä hevosia eri ohjeistuksilla. Isolla tallilla taas rutiinit ovat taatusti hyvin vakiintunut, mikä on tietysti loistavaa, mikäli rutiinit ovat hyvät! Meillä onneksi esimerkiksi tarhojen kunnostusta saa harrastaa itsenäisestikin, suojia ja loimia säädetään tallin puolesta täysin moitteettomasti ja ruuat pelaa joka suuntaan, joten mihinkään ei tarvitse ainakaan omalta osaltani sörkkiä, mikä varmasti olisi vaikeaa, jos tarve tulisi.
   Vanhalla tallillamme oli isommat tarhat, jotka olivat optimaalisimmassa tilassaan ihan loistavat (Suomen talvi kun ei ole optimaalinen tila minkään asian suhteen)! Laiduntakin löytyi, ja Lotallakin oli oma bestiksensä siellä, jollaista kaipaan (huom. minä kaipaan Lotalle, itse neidistä en tiedä mitä hänen korkeutensa kaipaa) tännekin viimeistään laidunkaudeksi. Toisaalta talvisaikaan tarhat ovat lähes missä vain surkeassa jamassa, jolloin ei siellä ainakaan Lotta hyödynnä tilaansa. Nykyisellä tallilla pienempää tarhaa kompensoi tietysti se, että maneesissa pääsee sitten vuoden ympäri liikkumaan!

Ja nyt siis tuli se pääasia miksi siirryimme tallista A talliin B, oli maneesi, joka nyt isommalta tallilta löytyy! Sen lisäksi pihapiirissä on myös neljä eri kokoista kenttää, joista aina vähintäänkin joku yksi on ihan tyhjä ja yhdellä lähes aina esteet pystyssä. Iso (50) hevosmäärä ihmisineen hajaantuu siis hyvin alueelle, ja vain talviruuhka-aikaan maneesissa tuntuu tungos, jossa sielläkin eletään sulassa sovussa - vaikka juuri tänään Lode juoksi ketjureaktion johdosta seinää päin... (ei saisi nauraa, mutta ihan oikeasti arvon Löppönen, vähän yritystä peliin).
   Vaikka edelliselläkin tallillamme oli tapahtumia ja paljon hauskoja yhteisiä tekemisiä oman talliporukan kesken, on isolla tallilla heti enemmän esimerkiksi seuran järjestämiä kisoja, kun lääniä ja poppoota riittää. Itse kisaavana henkilönä arvostan tätä suuresti, mutta esimerkiksi eläköityvälle stressiherkälle hevoselle radikaalit kisapäivät vieraine hevosineen kotitallilla voivat aiheuttaa harmia. Onneksi Lotta on vasta parhaimpaan ikäänsä ehtivä lunki tapaus, joten se voisi elää vaikka kauppatorilla, kunhan heinää on edessä.

Lotta tsekkailee onx pinkit huulet viel kondixes 
Kaiken AA ja OO ja ÄÄ ja ÖÖ joka ainoalla tallilla on kuitenkin tallihenki ja se porukka! Pakko sanoa, että mulle on osunut ihan älytön tsäkä mun ympärille tulleiden ihmisten kanssa, kun kaikki ovat aivan huikeita! Pyörin edelleen silloin tällöin vanhallakin tallilla eikä mua ole heitetty sen Whatsapp-ryhmästä pois, vaikken enää vakioasiakas olekaan. Minne ikinä tallille siis menettekään, niin arvostakaa hyvää ryhmähenkeä ja mukavaa ihmiskuntaa, sekä asiantuntevaa sakkia - niitä ei saa ostamalla eivätkä ne ole itsestäänselvyys! 

Millaisille talleilla te olette päätyneet ja millaisissa itse viihdytte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti