Kisakausi, ulkokausi, kesäkausi - blogikausi?

Here we are - back in business!

Jesari koska hajonnut vetskari... c. Carita Kattelus

Tosiaankin! Kesän lähestyminen, talvikarvan tippuminen, kisakauden aloittelu, ulkona ratsastaminen, virkeä ja terve poni, valoisat illat sekä muut kevään merkit tekevät ihmeitä itse kullekin. Syysmasennuksen saapumisen jälkeen ei ole kovinkaan paljoa tehnyt mieli lahjoittaa ajatustakaan blogille hektisten koulujuttujen seasta, jotka nekin nyt lähestyvät tältä vuodelta loppuaan. Nyt kuitenkin suuri kasa kisakuvia sekä tieto materiaalin määrästä tulevaisuudessakin saa kirjoitusnystyrät kihelmöimään - myös muita kuin niitä novellianalyysejä tai reaaliesseitä varten... En missään nimessä kirjoita velvollisuudesta kirjoittaa ja julkaista, vaan nyt sitä vain sattui syntymään jälleen blogivibat! Huomenna voi olla jo eri ääni kellossa.

  Koko talvi on mennyt hurjan nopeasti! Lotta on ollut tasaisessa treenissä, saanut hyvin massaa niin lihaksistoon kuin myös mahaankin, johon tosin sinnekin sitä hieman kaivattiin. Tämän jälkeen tosin ei saa kyllä enää enempää olla, sillä muuten ottaa puomeihin kiinni, hehe! Onneksi Lotalla on tapana jättää ilmavaraa sen verran, että voi sitten syödäkin enempi. ;)

Lotta ja Lotan massa maaliskuussa

   Esteillä ollaan valmentauduttu aktiivisesti sekä startattukin kahdet pikkukisat. Ensimmäiset olivat jokin aika sitten luokkinamme 70 ja 80cm viime kauden epävarmuuksien johdosta, mutta eivät nuokaan kovinkaan kehuttavia suorituksia olleet keskeytyksineen ja virhepisteineen. Ahdas halliverryttely sekoitti ponin pään, ja mulla oli pelkkä käsijarru päällä. Vähän jäi huono maku suuhun, vaikka Lotta suorittikin kivasti ja sain huononkin suorituksen päättymään hyvään hyppyyn, kun keskeytin positiiviselta tuntuvassa kohdassa korkeammassa luokassa. Sain ilmeisesti pönkitettyä itseltäni sitä ihmeellistä kisajännitystä ja epävarmuutta pois, sillä jotenkin mut onnistuttiin suostuttelemaan viime viikonlopun Alvan tallin ulkokisoihin. Kaikista absurdeinta on se, että ilmoittauduin luokkiin 80 ja 90cm, vaikkemme saaneet aiemmin edes puhdasta 70cm! Ja tämä kaikki siitä syystä, että saimme noiden korkeuksien aikaan hyvin kyydit... :D Sinänsä päätös oli ihan kannattava, sillä Lotta oli ihan super, olin itse myös rento, poni sai päättää temmon ja näin ollen olimme taas back in business kakkospaikan ruusukkeen tähdittämänä! 90cm ratsastin ykköselle varmasti huonoimpaan mahdolliseen askeleeseen eikä Lotta alkanut arpomaan sen enempää, vaan tökkäsi sitten eteen. Moka ei olisi voinut olla vähempää hevosen, joten taputtelun ja esteen korjaamisen jälkeen aloitin ikään kuin puhtaalta pöydältä, ja näin saimme tätä lukuun ottamatta puhtaan perusradan. Itse olen jopa sitä mieltä, että tuo alun töksähdys teki mulle itselleni ihan hyvää, sillä se herätti taas ratsastamaan ja unohtamaan itsestäänselvyydet selässä. 

   Sileän puoli on valmennuksen osalta taas jätetty heitteille... Tsemppaan kyllä nyt kevään aikana ja laitan taas kouluvalmentajalle viestiä, vaikka tiedänkin jo nyt sen olevan suuri pudotus takaisin maanpinnalle. Sileän valmennus on jotain ihan parasta silloin, kun kaikki tehtävät sujuu, mutta jotain aivan totaalista tuskaa, kun esiin astuukin jotain hankalaa. Siksi on melko huono asia, että joudun itse sopimaan kouluvalmennukseni, sillä samalla hommaan itselleni tunnin ajalle sekä henkistä että fyysistä koettelemusta. Valitettavasti olen siis sitä ihmistyyppiä, joka menee siitä mistä aita on otettu kokonaan pois. ;D

Edellämainittu Lotan tempo c. Peppi Piivek

Jessica kävi kuvaamassa reilu kuukausi sitten ja näillä näkymin tulee taas uudestaan nyt perjantaina! Maiseman ainakin pitäisi olla hieman eri tällä kertaa - tosin niin sen piti tuolloinkin... c. Jessica Pätsikkä

Instagramissa @teamloksare olenkin ollut koko ajan ihan aktiivinen, joten sieltä löytyy aina kaikenlaista reaaliajassa erilaisista motivaationpuutteista tai kiireestä huolimattakin! Tiliä pystyy myös stalkkaamaan ilman omaa Instagram-käyttäjää etsimällä esim. Googlesta tilin nimellä vaikka tietokoneellakin, joten se ei ole edes siitä kiinni! 

Vuoristorataa

Hyvää tiistaita vaan! Long time no see ja muuta, mutta ei anneta sen haitata - päin vastoin, paussi on ehkä ollut vain hyvästä oman motivaationi kannalta. 

Hyvää sekä ei niin hyvää kuuluu. Ennen joulua, en enää edes muista milloin tarkalleen, Lotta oli ilmeisesti toteuttanut itseään jotenkin ja hommasi itselleen parin viikon paussin ontumalla vasenta etustaan. Se meni kylmällä, Arnikalla, kävelyllä ja levolla ohi eikä ell:kään kokenut tarpeelliseksi tehdä sille mitään, pääsimme taas treenaamaan ja L tuntui pitkän aikaa todella hyvältä. Sain itse esteille ihan uudenlaista touchia, vaikka korkeus kasvoikin, eikä rimakauhua ole näkyillyt pitkiin aikoihin. Kisojakin katseltiin ja juuri kun ajattelin saada luvat kasaan, oli jokin meitä vastaan oleva voima taas eri mieltä... Blaah.

   Viime perjantaina oli määrä hypätä valmennuksessa, mutta heti ensimmäisten raviaskelien aikaan tunsin samantien selkään, ettei kaikki ole ok. Kyselin siinä sitten parilta läsnäolijalta, että miltä se oikein ulkopuolisen silmään näyttää - ei mitenkään pahalta. Liike tuntui kuitenkin selkään ravissa ja laukassa niin tasapainottomalta, että homma jäi sikseen. Ensimmäinen arvaus kohdistui oikeaan takajalkaan, joka otti voimattomampaa askelta ja lähinnä halusi vain käväistä maassa askeltaessa. Missään jalassa ei kuitenkaan ollut lainkaan lämpöä tai uudenlaista turvotusta, mutta sen sijaan ylälinja oli pitkästä aikaa todella aran tuntuinen ja selkeästi ottanut nokkiinsa jostain ihan sään vierustasta ristiselkään ja hännäntyveen saakka. Kovat pakkaset laittavat selkeästi poniparan koville milloin milläkin tavalla... Tottakai sitä menee paljon helpommin juntturaan, kun vain seisoo kylmällä ilmalla pihalla. Tarhakaveri olisi niin hyvä Loden henkiselle ja fyysiselle terveydelle, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei kovin moni halua hokkikaudella ottaa riskiä ja pitää hevosta toisen kanssa - paitsi minä! ;D

   Tästä taas siis eteenpäin jatketaan kävelemällä, kylmäämällä ja toivomalla parasta tai jotain... Olen nyt myös itse todistanut Back On Trackin tallisuojien (omilla rahoilla ostettu, ei siis ikävä kyllä todellakaan yhteistyönä saatu) oikeasti tehoavan, sillä Lotalla on jo jonkin aikaa ollut ne käytössä takajaloissa öisin. Lotan krooniset turvotukset vuohisessa ovat pysyneet neutraalimpina, pehmeinä ja myös vähentyneet, ja eron huomaa heti, mikäli BoT:t eivät ole olleet yötä. Olin kyllä kieltämättä skeptinen näiden suhteen, mutta pakko se on nyt uskoa, kun omin silmin näkee. Ajatuksena oli ottaa kunnolliset kuvat vuohisista ennen Back On Trackin kokeilua sekä parin viikon testiajan jälkeen uudestaan sekä vertailla tuloksia. Yllätysyllätys koskaan en kuitenkaan saanut lähtötilanteen kuvia otettua ja näin ollen voin vain sanallisesti yrittää vakuuttaa siitä, että niistä on oikeasti hyötyä! Suoraan en osaa sanoa onko Lotan liikkeessä tapahtunut jotain positiviista muutosta (ennen perjantaita), mutta se on ollut kuitenkin tasaisen hyvä ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin.
   Vaikka ennen tuon epäpuhtauden ilmestymistä kaikki toimi perushyvin, niin pientä talven jumia on tosiaan ollut. Hieroja on pitänyt pyytää tsekkaamaan poni jo pidemmän aikaa, mutta nyt viimeistään on kyllä korkea hetki käydä poni läpi kokonaisvaltaisesti. En usko, että tämä minimaalinen ontumistapaus on itse jalasta kiinni, vaan enemminkin joka puolella olevaa jäykkyyttä tai jotain yksittäistä ylälinjan jumia. Vaikka eihän näistä koskaan tiedä... :/

Lotalla oli myös ratsastuksellisesti melko tiivis jakso alla, joten voi olla, että sillä on asiaan merkitystä. Harvemmin sille on tullut viittä päivää putkeen niin, että niistä neljänä on satula selässä ja tehdään intensiivisempää treeniä sileällä tai hypätään. Toki kunnollisia treenejä on tullut useampi kappale jokaiselle viikolle, mutta niiden välillä on esimerkiksi juoksutusta tai kävelyä. Voi olla, että olen ennen ollut sitten oikeassa tuon suhteen, että Lotta tarvitsee rennommat päivät väleille palautuakseen kunnolla, sillä ilmeisesti monta päivää putkeen selästä käsin treeni kipeyttää sitä turhaan. Voihan se olla myös tottumattomuutta...

Jos kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla ja Lotan mikä-ikinä-lie jumi tai kolhu (olen optimistinen ;)) paranee parin päivän sisään, ajateltiin kausi startata 25.2. parilla rennolla clear round -luokalla naapuripaikkakunnalla. Ehkä onni voisi kääntyä...